Vappupuhe punaisten muistomerkillä
Olemme täällä kunnioittamassa vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistoa. Sata vuotta sitten, vappuna 1918 oli sisällissodan tulos selvä, ja työväenliike kärsinyt tappion. Siitä käynnistyivät …
Lähden ehdolle eurovaaleihin
Olen päättänyt lähteä ehdolle eurovaaleihin, ja seuraavassa kerron miksi. Jos haluat äänestää EU:n nykyistä kauppapolitiikkaa, TTIP-sopimuksen uutta versiota ja muita epädemokraattisia sopimuksia …
Presidentinvaalit ovat vasemmiston peili
Presidentinvaalien tilanne kuvastaa sitä umpikujaa, johon työväenliike ja vasemmisto on aatteellisesti ajautunut. On helppo vinoilla heille, jotka ovat ajautuneet Paavo Väyrysen kannattajaksi. Heitähän on arvatenkin kaikkien vasemmistopuolueiden väessä. Ellette usko, vilkaiskaa parin sosialidemokraatin perustamaa Vastavalkea.fi-sivustoa. Ei syy tilanteeseen kuitenkaan ole äärioikeistossa, ei porvarillisissa ehdokkaissa, eikä puolueiden kannattajakunnassakaan. Syy on meissä itsessämme.
”Aktiivimalli” paljastaa keskustelun rajat
Pitäisi pysähtyä hetkeksi kysymään, mikä on varsinainen ongelma. Se on se, että työttömiä on kymmenen jokaista työpaikkaa kohden. Perusratkaisu työttömyysongelmaan on siis työpaikkojen synnyttäminen.
”Aktiivimalli” on työttömyysturvan leikkaus
Yhteisöveron alentaminen ei tuonut valtiolle lisää verotuloja. Päin vastoin: sen vuoksi jäi Valtiovarainministeriön oman arvion mukaan saamatta 870 miljoonaa verotuloja. Tähän verrattuna kyykytyslailla tehtävä noin 53 miljoonan leikkaus on pikkuraha. Mutta niin vain on, että kun porvaristolta kysytään, työttömyysturvan korottaminen rasittaa valtiontaloutta, ja suuryritysten verojen alentaminen taas maagisesti sitä kohentaa.
Sanna Ukkola, ”poliittinen korrektius” ja myytti punavihreästä eliitistä
Hyppäsin lauantaiaamuna Kiasman edessä bussiin, joka vei vaihtoehtomediasta kiinnostuneita Tiedonantaja-festivaalille, Tiedonantaja-lehden ympärille rakennettuun lehtijuhlaan. Päivä oli täynnä mielenkiintoista politiikkaa tärkeistä aiheista. Bussissa …
Sininen vaihtoehto, musta tulevaisuus
Nyt on uusi vaihtoehto tarjolla! Se on eriväriseen paperiin käärittyä samaa vanhaa tavaraa. Löytyy myös näkymä siniseen tulevaisuuteen! Siellä näkyy sitä, mitä peruutuspeilistäkin on saanut katsella jo riittävästi. Lisäksi on tämä Perussuomalaiset, joka on tullut tunnetuksi takinkäännöistä ja yhä oikeistolaisemmaksi muuttuvasta linjastaan.
Turpiin tuli, mutta ojasta noustaan!
Mitkä olivat tappion syyt? Oliko Marx väärässä? Tuliko äänestäjille mieleen Neuvostoliitto vai ehkä DDR? Onko SKP liian vasemmalla vai liian oikealla? Olemmeko liian änkyröitä, jätimmekö EU:n imperialismin tuomitsematta vai emmekö saaneet viestiämme perille? Oliko päällä vääränvärinen paita vai vääränmalliset housut?
Vaalien jälkeen kuulee melkoisen läjän tuttuja selitysfraaseja. Meille kommunisteille tyypillisintä on todeta, että on tehtävä enemmän työtä ja luotava paremmat yhteydet työtätekevään kansanosaan. Tuskinpa moni on toistakaan mieltä, mutta jotakin kättä pidempää nyt varmaan tarvittaisiin ympäripyöreyksien tai reunahuomioiden sijaan. Yritän seuraavaksi listata muutamia yksittäisten toverien ja kannattajien kanssa käymieni keskustelujen kanssa nousseita ajatuksia.
Kovenevan konservatismin voi haastaa vain radikaali vasemmisto
Mielestäni ainoa tapa välttää konservatiivinen kehitys Suomessa on rakentaa nykyisestä porvaripolitiikan linjasta erillinen, omalakinen vasemmisto sanan laajassa merkityksessä. Tämä voi olla aika raskaasti sanottu, mutta en ihan aidosti usko, että mikään muu kuin vasemmistolainen työväenliike kykenisi tänä päivänä puolustamaan kansainvälisyyttä ja ihmisten tasa-arvoa riittävän perinpohjaisesti.
Politiikkaan tarvitaan muutos, mutta millainen?
Demareita väitetään menneisyyteen jämähtäneeksi ei-puolueeksi. Tosiasiassa työväenliikkeestä on vain luotu menneisyyteen jämähtänyt kuva – ja tosiasiassa myös uudistuksia tarvittaisiin.