Miten se tehtiin?

Videon ääniraita on tehty Ardourilla editoiden. Elektrokompin loin Hydrogenilla, ja sen jälkeen leikkelin Ardourissa. Raidalle heitin efekteiksi Barry’s Satan Maximizerin, Glame Lowpass Filterin, Calf Vintage Delayn sekä Filterin ja olihan siellä Loomer Sequentkin, mutta sitä en loppujen lopuksi käyttänyt lainkaan. [Linkkaamissani videoissa on muuten vanhat plugin-versiot. Minulla on käytössä uudet versiot, jotka on paljon hienomman näköisiä ]

Alkuperäisestä videosta leikattu luuppi on ihan vaan leikelty sopiviksi paloiksi ja pistetty vähän Calf Reverbistä kaikua. Taustalla kuultavat jouset on Leisureland Mellotron Linux Samplerilla soitettuna.

Kaatumisia, kaatumisia

Käytössäni oli Ardour 3 beta 1a, joka kaatuili aika rankasti. Näemmä alkuvuodesta on julkaistu jo kakkos- ja kolmosbetakin, joten pitänee päivittää ja katsoa josko vakaus olisi hieman jo parantunut. Kolmosversio oli kuitenkin tässäkin projektissa must, koska siinä on midi-tuki. Niinpä pystyinkin laittamaan LinuxSamplerin LV2-pluginin midiraidalle ja soittamaan suoraan enempiä reitittämistä miettimättä. Helppoa!

Harmin aihe tosin oli, että plugin ei muistanut asetuksiaan tallennettaessa, vaan joka kerta ohjelman käynnistyttyä piti käydä lataamassa mellotron valmiuteen. Homma oli aika työlästä ottaen huomioon, että Ardour kaatui jatkuvasti. En tiedä onko ongelma pluginissa vai Ardourissa. Veikkaan Ardouria, ja toivon että uudemmissa betoissa ongelma on korjattu.

Hikisin homma oli automaation piirtäminen. Pluginien parametrit muuttuvat todella laajasti biisin aikana, ja Ardourissa automaation piirtäminen on epävakaata ja välillä myös aika tahmaista. Yrityksen ja erehdyksen kautta huomasin mitkä pluginit ei sovi automaatioon. Esimerkiksi Glame Highpass filter tuntui kaatavan softan jatkuvasti. Korvasin sen Claf Filterillä, joka ajoi asiansa hyvin, ja vaikutti paljon vakaammalta. Ehkä tässä pitää ryhtyä Calf-fanipojaksi?

Videon vääntämistä

Jos Ardourin kanssa olikin vähän tuskallista, videon editoiminen oli todella hauskaa! Käytin AV Linux 5.0.2:n mukana tulevaa Kdenlive-versiota, ja kokemus oli mainio! Softa toki kaatuili silloin tällöin, mutta olen tottunut sellaiseen videoeditoinnissa, koska yleensä minulla ei ole ollut leikkaamiseen tarkoitettua laitteistoa käytössäni, vaan olen tehnyt hommia kehnolla tietokoneella. Niin nytkin: Intelin integroitu näytönohjain ei kyennyt ihmeisiin.

Joka tapauksessa editoiminen oli suurelta osin helppoa, kun vain oivalsin miten eri efektit ja siirtymät toimivat. Aikansa otti ennenkuin keksin, että kuvien ja videoiden siirteleminen onnistuu Composite-siirtymän avulla oikein helposti. Vielä hieman siitä eteenpäin, ja hoksasin että Affine on vielä monipuolisempi ja kykenee myös objektien pyörittämiseen! Keyframe-animaatio oli oikein sujuvaa.

Videomateriaalin hankkiminen oli helppoa. AV Linux sisältää kaikki tarvittavat työkalut videoiden lataamiseen Youtubesta: Firefoxissa on valmis lisäosa, jonka avulla homma hoituu napinpainalluksella!

Yksi asia jäi vaivaamaan: Eikö Kdenlive todellakaan kykene kääntämään videota takaperin? Ainakin vuosi sitten ohjelmassa sellainen toiminto oli, mutta nyt en löytänyt sitä mistään! Piti siis renderöidä pätkä videota, viedä se Avidemuxiin ja kääntää siellä takaperin. Homma sujui ihan mukavasti, mutta en kyllä hirmu montaa klippiä jaksaisi tuollalailla kääntää…

Kuvankäsittelyä

Kuvamanipulaatioon käytin tietenkin Gimpiä, kuinkas muuten! Hain netistä tarvitsemiani kuvia (Jyrki Kataisesta tai Super Marion kolikosta), ja leikkasin niistä taustat pois Gimpissä. Sen jälkeen tallensin ne läpinäkyviksi PNG-kuviksi ja toin Kdenliveen.

Yhtyetoverini Juska oli tehnyt meille keikkajulisteen, ja laittoi mulle Dropboxin kautta projektitiedoston. Sieltä rippasin videon loppupuolella näkyvän viirihommelin, ja muutin siihen keikkamme tiedot. (Aluksi muuten pistin ihan minkä sattuu päivämäärän, ja jouduin vetämään jo julkaistun videon telakalle On se hankalaa…)

LMMS:ssä on muutamia kiinnostavia syntikoita, kuten TB-303 -mallinnus, ja ZynAddSubFX:n plugin-versio. Zynhän tosin on portattu jo joitain vuosia sitten LV2:ksi, mutta se ei tunnu olevan kovin suosittu tällä hetkellä Yoshimin jyllätessä. Samoin 303-mallinnuksia on jo olemassa yksi kappale, nimittäin Nekobee.

Yhtä kaikki tätä projektia täytynee seurata mielenkiinnolla! LV2-pluginien yleistymisen ja Ardourin midi-ominaisuuksien myötä meillä saattaa olla pian käsissämme aika toisenlainen Linux-audio -maailma…

LMMS vauhdissa. Kuva: Wikipedia

Pitkään tein midi-ohjelmoinnin kaivamalla Rakarrackista esille haluamieni liukusäätimien kontrollerinumerot ja sitten ohjelmoimalla ne Axiomini potikoihin ja liukuihin. Se ei ole tietenkään mitään herkkua nykyaikana, kun joka ohjelmasta löytyy midi learn: valitaan vain nappi, jota halutaan ohjata, liikutetaan säädintä kontrollerista, ja siinä se! Rakarrack vaan ei osannut.

Tänään kuitenkin jaksoin perehtyä softaan hieman pidempään ja hoksasin, mistä kiikastaa: Asetuksissahan on täppä tätä varten! Miksi se ei aiemmin silmiini osunut? Midi-välilehden alareunassa on Midi implementation -niminen kenttä, josta voi valita joko Default tai Midi learn. Kun täpän vaihtaa jälkimmäiseen, muuttuu homma helpoksi kertaheitolla!

"Default" vai "Midi Learn"? No Midi Learn tietysti!

Se vain kummastuttaa, että mikähän ihmeen mode tuo Default sitten oikein on ja mihin sitä tarvitaan?

Muokkaus 27.1. Default tarkoittaa ihan vaan sitä, että rakarrack käyttää oletus-midimappaustaan. Olisi ehkä selkeämpää, jos asetuksen otsikko olisi Midi mapping ja vaihtoehdot vaikkapa factory preset ja user defined. Vieläkin tosin kyseenalaistan, onko koko asetuksessa mitään järkeä. Auto Assign MIDI Learn -valinta osoittautui tarkemmalla manuaalin lukemisella hyödylliseksi: sen avulla mapataan parametri suoraan liikutettuun kontrolleriin, eikä koko Midi learn -ikkunaa tarvitse avata lainkaan.

Rakarrackissa on toki vastaavia ihmetyksen aiheita muitakin. Vilkaistaanpa Midi Learn -dialogia.

Midi Learn -ikkuna

Huh, etten sanoisi! Keskellä ikkunaa oleva 20 ruudun matriisi saa mahan veteläksi kertaheitolla, eivätkä ikkunan laidoilla olevat massiiviset listausboxit tilannetta varsinaisesti helpota. Onneksi dialogi on hurjasta ulkonäöstään huolimatta aika simppeli käyttää. Helpoimmin homma tapahtuu klikkaamalla haluamaansa säädintä Rakarrackin pääikkunassa hiiren oikealla napilla. Minä klikkasin Reverb Wet/Dry -säädintä, koska haluan säätää kaiun määrää midikiipparistani käsin. Midi Learn -ikkuna ilmestyy näkyviin, ja sitten vain heilautetaan kontrollerista haluttua säädintä. Mikäli tuli liikutettua vahingossa väärää nappia, Get MIDI Message -nappulaa painamalla saa uuden mahdollisuuden.

Napin vieressä olevassa ruudussa pitäisi nyt lukea liikutetun säätimen MIDI CC -numero. Seuraavaksi pitää valittu CC hyväksyä Assign-nappulalla, joka jostain kumman syystä on sijoitettu ikkunan vasempaan yläkulmaan. Noh, sieltä se kuitenkin löytyy, ja näin CC-eventin numeron pitäisi ilmestyä keskellä olevaan ruudukkoon. Kyseinen häkkyrä on muuten ihan vain sitä varten, että se näyttää yksittäistä parametria ohjaavat CC-eventit. Jokaista Rakarrackin parametria voi siis ohjata jopa kahdenkymmenen eri CC-eventin avulla. Kukahan tarvitsee 20 eri nappulaa kaiun määrän säätämiseen? Noh, ehkä toiminto on luotu pitäen silmällä sellaisia midiohjaimia, joissa säätövara on suppeampi kuin Axiomissani.

Muut ruudun nappulat ovat huomattavasti harvemmin tarvittuja, ja niistä saa rakarrackin manuaalista tietoa vaihtelevalla menestyksellä. Minä olen pärjäillyt aika hyvin jo näilläkin tiedoilla, mutta kerrotaan nyt sen verran, että ikkunassa pystyy kopioimaan tehtyjä midi-mappauksia eri presettien välillä, ja muuntelemaan useampaakin presettiä samanaikaisesti. Hyvin tehokas työkalu siis – ainakin jos jaksaa opetella sitä käyttämään!

Eroon kierrosta

Rakarrackin inhottava piirre on, että se kytkeytyy automaattisesti äänikortin sisäänmenoihin. Tämä ominaisuus varmasti miellyttää kitaristeja, mutta minun läppärilläni se aiheuttaa inhottavan kierron, koska sisäänmenot ovat minulla yhtä kuin sisäänrakennettu mikrofoni. Onneksi asetuksista löytyy lääke tähänkin: Jack-välilehdeltä käydään ruksimassa Auto Connect In pois poikkeensa, ja jo loppui kierto! Rakarrack muistaa asetuksen jatkossa, joten se tarvitsee tehdä vain kerran. Kannattaa siis laittaa ulostulot mutelle ennenkuin käynnistää rakarrackin ensimmäistä kertaa.

Pitänee jossain vaiheessa blogata tarkemmin siitä, millainen live-setup minulla oikein on. Sitä odotellessa voitte vaikka käydä vilkaisemassa, miten Louigi Verona hoitaa homman.

Viimeinkin sain siirryttyä tälle vuosituhannelle, ja korvattua antiikkisen, kotitekoisen sisällönhallintajärjestelmän pakasta vedetyllä WordPressillä! Kuulin, että vuonna 2012 tulee kuulemma maailmanloppu, mutta WordPress on tukevaa tekoa, joten ehkä siitäkin selvitään?

Nykyisellään WordPressin asentaminen on todella kivutonta. Asensin taustajärjestelmän, läjän plugineja ja muutamia teemoja ihan tuosta vaan, ei tarvinnut kuin muutama napin klikkaus. Aikaa meni kaikkiaan ehkä tunti, mistä suurin osa Firefoxin jumiutunutta käyttöliittymää tuijotellessa. Näin ne hommat toimii!

Ja miten hieno onkaan uusi Dashboard! Katsokaa nyt tätä:

On se hieno...

Parasta on, että sieltä löytyy myös suorat napit esimerkkisivun ja esimerkkipostauksen poistamiseen. Tällälailla sen pitää tapahtua, vai mitä!

Hyvästi kaikki tyhmä sisältö

Laitoin vielä kaupanpäälle pari kirjoittamista helpottavaa lisäosaa, joten nyt ei pitäisi olla kyllä mitään syytä jättää blogin päivittämistä sikseen! Katsotaan miten käy.