Saatiinkin lisää Itä-Pasilaa Helsinkiin

Kalasataman asuinalue naapurissani alkaa nyt hahmottua. Joka kerta alueella kävellessäni tulee sama juttu mieleen: on rakennettu vähän liian massiivisesti, vähän liian monta kerrosta ja vähän turhan lähelle toisia taloja.

Makuasiat ovat tietysti makuasioita, mutta omasta mielestäni Kalasatama on ruma. Talot ovat ankeita elementtimörskiä, ja vastarannalla kohoava Merihaka tuntuu sopivan maisemaan liiankin hyvin. Lähin vertailukohta on kuitenkin Itä-Pasila: nukkumalähiö keskellä kantakaupunkia. Sen sijaan se, mitä ikkunasta näkyy, ei ole makuasia vaan tosiasia. Kalasatamassa näkyy vastapäisen talon seinä.

Meille luvattiin, että tiivis rakentaminen synnyttää vilkasta kaupunkia. Vilkkain kohta kaupunginosassa taitaa kuitenkin olla Isoisän silta, jota kautta ihmiset pakenevat betonia metsän keskelle. Kivijalkaliikkeitä ei montaa näy, ja kuinka voisikaan, kun vieressä on Redin kauppakeskus?

En ole uskaltanut Oikotieltä katsoa, montako sataa tuhatta saa maksaa siitä, että pääsee tuijottelemaan vastapäisen talon seinää.

Ei se, että rakennetaan paljon, synnytä viihtyisää tai eloisaa kaupunkia. Kaupunki syntyy asukkaista ja asukkaiden omista oivalluksista. Helsingissä yritetään nyt maskeerata rakennusliikkeiden paapomista kaupunkikulttuurin synnyttämiseksi.

Kun vuonna 2016 valtuusto hyväksyi uuden yleiskaavan, se samalla tuli ottaneeksi kantaa siihen, minkälaista rakentamista Helsingissä tehdään. Yleiskaavan jälkiä on korjailtu vuosikausia, kun asukasliikkeet ovat taistelleet eri oikeusasteissa lähimetsiensä puolesta. Yleiskaavan uusi piirre aiempiin yleiskaavoihin verrattuna oli sen epämääräisyys: siinä ei asetettu tarkkoja rajaviivoja, mihin saakka rakennetaan, ja mistä alkavat viheralueet. Näitä rajoja on nyt asetettu oikeusteitse.

Helsingin järjettömälle rakentamiselle ja viheralueiden tuhoamiselle on tultava stoppi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *