Pieni kommentti kuntavaaleista

En tee mitään kunnollista vaaliarviota. Muutaman sanan voin kuitenkin sanoa.

Vasemmistopuolueiden kannatuksen tipahtaminen kertoo mielestäni ennen muuta siitä, että puuttui poliittinen syy mennä uurnille. Viime eduskuntavaalien alla ihmiset äänestivät Aktiivimallia ja kikytystä vastaan. Kansalaisliikkeet synnyttivät poliittiset kysymykset, joihin puolueiden oli pakko reagoida, ja ne kysymykset nousivat ihmisille tärkeimmiksi syiksi äänestää.

Nyt kansalaisyhteiskunta on ollut kaikenlaisten höpösetien, #leanvaltio-yrittäjien ja käärmeöljykauppiaiden varassa. Sakea meno näkyy myös vaalituloksessa. Maanlaajuisesti äänestysprosentti oli alhainen. Tämä pelasi Kokoomuksen ja muiden porvaripuolueiden pussiin.

On ihan turha syyttää äänestäjiä, ettei politiikka kiinnosta. Miksi kiinnostaisi, kun se on niin helkkarin tylsää? Paljon naamoja ja numeroita, ja sitten pari ympäripyöreää vaalilausetta. Niillä eväillä voi pärjätä porvari, muttei vasemmistolainen liike koskaan. “Elämäni paras kaupunki”, “Nyt on aika äänestää meidän puoluettamme”, “Oikeus hyvään elämään kuuluu kaikille”, hyvän puolesta – pahaa vastaan. Ihmiset eivät ole hölmöjä, ja tavallinen tallaaja kyllä ymmärtää, mitä tuollaiset lauseet tarkoittavat: eivät mitään.

Meillä Helsingissä johtavat puolueet Kokoomus ja Vihreät saivat selkeän tuomion. Oma veikkaukseni on, että tässä näkyy, ettei nykylinja miellytä äänestäjiä. Selkein voittaja on kuitenkin porvarillinen oppositio: Perussuomalaiset ja Liike Nyt. En usko, että näillä puolueilla on paljoakaan sanottavaa kuntapolitiikan sisältöön. Kokoomus saa tukon äänettömiä yhtiömiehiä, ja sama sirkus jatkuu. Karuselli pyörähtää uudelle kierrokselle.

Mitä pitäisi sitten sanoa valitsijayhdistysten tuloksesta Helsingissä? Oma valintani, Asukkaiden Helsinki, jäi lopulta melko kauas valtuustopaikasta. Toisaalta tulos oli listan kokoon ja käytettävissä olleisiin kampanjointiresursseihin nähden sellainen kuin saattoi odottaakin. Olisi tarvittu laajempi koalitio. Siihen olisi ollut aineksiakin, kun katsoo eduskuntapuolueiden ulkopuolisten ryhmien määrää. Olisiko kannattanut yhdistää voimat?

Tiedän, että Asukkaiden Helsingin piiristä yhteistyötarjouksia muille ryhmille tehtiin. Niihin tarttuneella olisi nyt valtuustopaikka, joukko lautakuntapaikkoja, ja moniääninen, erilaisia ihmisiä yhdistävä porukka kasassa. Ei kuulostaisi huonolta omasta mielestäni.

Kommunistina puolestani joudun toteamaan, että yhteiskuntaluokkiin pohjaava poliittinen analyysi olisi tarpeen. Niin sanotuilla arvokysymyksillä ei pärjää, eikä edistyksellistä politiikkaa pysty tekemään, ellei löydä oikeaa yhteiskuntaluokkaa niitä edistämään. Porvarien kelkassa pääsee tekemään porvarillista politiikkaa Hjalliksen ja Halla-ahon rinnalla, mutta työtätekevien ihmisten kanssa avautuisi mahdollisuuksia muuhun.

Tai kuten muuan minua fiksumpi toveri joskus asian laittoi. Hänen tuttunsa pohti, millä vasemmistopuolueiden kehnoa kannatusta saisi ylöspäin. Toveri kysäisi viattomasti: oletteko harkinneet vasemmistolaisuutta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *