Puhe tammisunnuntaina punaisten muistomerkillä

Hyvät toverit

Tammikuun 27 päivä vuonna 1918 alkoi Suomessa sisällissota, työväen vallankumous. Köyhät ja osattomat työläiset järjestäytyivät kamppailuun, kun eduskunnassa oli päätetty tehdä valkoisten rakentamasta Suojeluskuntaorganisaatiosta pohja maan armeijalle. Konfliktin taustasyitä on monia, ja yksi keskeinen oli työväenliikkeen heikko asema 1900-luvun alun Suomessa. Ihmisiltä puuttuivat monet nykyään itsestäänselvyyksinä pidetyt oikeudet. Punakaartit järjestäytyivät tammikuisessa pakkasessa.

Silloin oli oikea talvi, toisin kuin nyt, kun lämpötila on koko Tammikuun aikana hädin tuskin käynyt pakkasen puolella. Australiassa pensaspalot ovat jatkuneet kuukausien ajan, ja viime kesänä nähtiin laajoja metsäpaloja Brasiliassa. Täällä meillä lumen puute talvella tarkoittaa vesivarantojen vähenemistä kesällä. Säiden muutos myös tekee monien eläinlajien elämästä hankalaa, tai jopa vaarantaa ne oleellisesti. Suomessa monet aiemmin tavanomaiset lajit ovat käyneet harvinaisiksi. Näistä aiheista oikeisto ei haluaisi keskustella. Sen johtamat hallitukset eri puolilla maailmaa laiminlyövät suoraan toimet tilanteen korjaamiseksi.

Sata vuotta takaperin tabu olivat ne kurjat olot, joihin teollinen kapitalismi työväenluokan ajaa. Tänä päivänä tilanne on oleellisesti sama, mutta paikka eri. Maailman teollisuustuotannosta 30% tehdään Kiinassa, monin paikoin kehnoissa työoloissa. Näkemämme tavaroiden runsaus perustuu riistoon: niin kiinalaisten kuin täkäläisten työläisten. Samaan aikaan tuo runsaus perustuu myös luonnon häikäilemättömään hyväksikäyttöön: fossiilisten polttoaineiden polttamiseen, harvinaisten metallien ja mineraalien hyödyntämiseen sekä kaikkinaiseen resurssien ylikulutukseen. Meille on syntynyt uusi tabu: ympäristöongelmien todellisista syistä ei haluta puhua.

Luontoa ja ihmistä repivän alituisen tuotannon seurauksena ympärillämme aukeaa tämä lumeton tammikuinen hautausmaa. Tilanne on luonnoton sanan kaikissa merkityksissä.

Ihmiskunta kohtaa ennennäkemättömän uhan, kun kaiken aikaa paheneva ympäristökriisi limittyy yhteen muiden ongelmien, kuten talousjärjestelmän kriisiytymisen, lisääntyvän sodan uhkan ja liberaalin demokratian kriisin kanssa.

Meillä työväenliikkeessä ei ole enää aikaa olla oikeassa, vaan on pakko toimia.

Keskeisin lähtökohta on oltava ympäristökriisiin vastaaminen, ja riiston vastustaminen. Ne ovat oleellisesti sama asia.

Erityisen tärkeää on solidaarisuus työläisiä ja köyhiä kohtaan. Näkökulman tulee kattaa koko maailma.

Sipilän hallituskaudella noussut laaja vastarinta hallitukselle, sitä seuranneet vaalit ja nykyinen hallitus kertovat, missä menevät jakolinjat. Viime syksyn ja talven työehtosopimuskamppailut puolestaan kertovat, kuka on nyt tekijän paikalla. Olipa kyse postin pakettilajittelijoista, JHL:n tai Tehyn väestä tai vientialojen työläisistä, järjestäytyminen, solidaarisuus ja määrätietoinen kamppailu tuovat tulosta.

Nyt ei ole aikaa odotella, purevatko hallituksen työllisyystoimet, etuuksien korotukset tai ympäristöpolitiikka. On toimittava välittömästi, ja rakennettava solidaarisuutta.

Historia muistuttaa, että mahdollisia lopputuloksia on monia. 1918 keväällä työväenliike oli lyöty, ja valkoinen osapuoli käynnisti raa’at kostotoimenpiteet. Ne kylvivät työläisten keskuuteen paitsi pelon, myös vuosikymmeniä kestäneen katkeruuden. Se, että näin kävi, ei ole historiallinen välttämättömyys, vaan lukuisien tehtyjen valintojen tulos.

Meidän vastuumme, historian tuntevina ja sen muistavina, on kunnioittaa sadan vuoden takaisia tovereita, ja toimia parhaan kykymme ja tarmomme mukaisesti. Paremman maailman puolesta.

Kunnioitamme vakaumuksensa puolesta kaatuneiden toverien muistoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *