Vappupuhe punaisten muistomerkillä

Olemme täällä kunnioittamassa vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistoa. Sata vuotta sitten, vappuna 1918 oli sisällissodan tulos selvä, ja työväenliike kärsinyt tappion. Siitä käynnistyivät välittömästi punaisten vangitsemiset, summittaiset teloitukset, kenttäoikeudenkäynnit ja lopulta vankileireille passittaminen.

Kapinaa johtivat työväenliikkeessä aktiivisesti toimineet ihmiset, työläisten joukossa etuoikeutetut, koulutetuimmat, hyväpalkkaisimmat työläiset. He tiesivät mitä tekivät, ja kokemus sanoi, että ainoa tapa säilyttää vaivalla työväestölle kamppaillut edut on nousta niitä puolustamaan myös asein.

Seppo Aalto kuvaa Tieto-Finlandian voittaneessa teoksessaan Kapina tehtailla, kuinka tuon ajan tehdaskylät olivat oikeita pienoisyhteiskuntia: työläiset asuivat tehtaan vieressä, tehdas järjesti koulut, terveydenhuollon, möi polttopuut ja lainoitti talojen rakentamisen. Tehtaanjohtajalla oli tehdaskylässään lähes rajaton määräysvalta. Myös hänen lähimmät apurinsa tunnettiin nimeltä. Jokainen työläinen tiesi ja osasi kadulla osoittaa vastustajansa, tehtaan porvarit. He olivat työläisille henkilökohtainen riesa, joskus työpaikkakiusaajia tai ahdistelijoitakin.

Ja porvarien yltäkylläinen elämäntapa myös tiedettiin. Syksyllä 1917 elintarvikepula paheni, mutta porvaristoa se ei koskenut. Työläisten keskuudessa levisi huhuja, miten porvaristo vie elintarvikkeista parhaat päältä.

Aallon kirja on monin paikoin hyytävää luettavaa. Se käy läpi sen historiallisen kehityksen, jonka tuloksena syttyi raaka sisällissota.

Vapusta alkoivat raskaat vuosikymmenet: radikaalin työväenliikkeen perintö vaiettiin. “Jos totuutta kerro ei kirjat, se elää toisin. Se elää kirjoitettuna ihmissydämiin”, kirjoitti Elvi Sinervo runossaan Kivinen laulu.

Eläintarhan muistomerkin lähellä sijaitseva Mäntymäki, työväenliikkeen perinteinen vapunviettopaikka oli muuttunut keväällä 18 punaisten hautausmaaksi. Toukokuussa valkoisten valvomina punavangit – osa heistä naisia – kaivoivat vainajat ylös ja kuljettivat heidät Malmin hautausmaalle joukkohautaan.

“Suven hongat humisee teloitettujen haudan yllä.”

Olemme tulleet kauas tehdaskylistä.
Tänä päivänä globaalit rahoitusmarkkinat heiluttelevat yrityksiä ja valtioita. Yhtenä päivänä firma sulauttaa itseensä tanskalaisen yrityksen, seuraavalla viikolla koko konserni myydään Keski-Eurooppaan. Työläiset miettivät jatkuvien organisaatiouudistusten, supistusten, uudelleenjärjestelyjen, rebrändäysten ja toimenkuvan muutosten keskellä, kuka kaikesta on oikein vastuussa. Johtajia ei tunneta nimeltä eikä naamalta, eikä varmaa ole aina edes se, millä mantereella he ovat.

Tämän päivän tehdaskyliä ovat Salo Turun lähellä ja Kontiolahti Joensuun vieressä. Seutuja, joihin sadat Nokiasta leivän saaneet perheet rakensivat tulevaisuutensa. Pörssiyhtiö ei kuitenkaan toimi kuin vanhat teollisuuspatruunat, ja jostain päin maailmaa tulevalla lehdistötiedotteella käynnistetään yhden äkin YT-neuvottelut. Johtoryhmän jäsenistä yksikään ei välttämättä kävele saman kaupungin katuja. Kokonainen seutukunta kasvaa ja kuihtuu yhtiön mukana, mutta yritys kuuntelee ennen muuta osakkeenomistajiensa mielialoja.

Finanssipääoma hallitsee maailmaa. Se heiluttelee ihmisten kohtaloita, ja me heiluteltavana olevat tunnemme rajatonta yksinäisyyttä sen kasvottoman vallan edessä. Tänäkin keväänä 60 suurta pörssiyhtiötä jakoivat osinkoina omistajilleen ennätyssumman: 13,6 miljardia euroa, ja samaan aikaan monet niistä käynnistivät YT-neuvottelut väen vähentämiseksi. Yksin Sampo-konsernin jakama osinkosumma on suurempi kuin viime vuonna maksetut lapsilisät. Nordean osinkosumma suurempi kuin Kelan eläkemenot. Viime vuonna kaikki suomalaiset yhtiöt maksoivat osinkoja yhteensä 26 miljardia euroa Kansantalouden tilinpidon tietojen mukaan.

Kaikki tämä tapahtuu samaan aikaan, kun porvaristo ilkkuu taajaan “vappusataselle”. Pienimpien eläkkeiden korottamiseen ei muka löydy rahaa, ja koko valtion talous menee muka siitä kuralle. Mutta kuka päätti alentaa yhteisöveroa, ja paljonko se maksoi? Elinkeinoelämän keskusliitto on käyttänyt useita vuosia selitelläkseen, että yhteisöveron alentaminen muka lisäsi verotuloja tai synnytti uusia yrityksiä. Nämä selittelyt on toisaalla ammuttu alas minua etevämmin. Voin vain tässä esittää toivomukseni, että näitä “vappusatasia” saataisiin kaikille tarvitseville. Paitsi pienituloisille eläkeläiset, myös lapsiperheet, opiskelijat ja työttömät tarvitsevat sellaisen kipeästi. Ja rahaa siihen kyllä löytyy.

Markkinoiden kasvoton valta on kyseenalaistettava. On noustava kapinaan. Todellinen poliittinen suunnanmuutos syntyy tämän pääoman vallan kyseenalaistamisesta. Päättynyt hallituskausi on hyvä esimerkki siitä, miten hallitus ei palvele kansaa, vaan suursijoittajia. Sote-uudistuksesta käyty merkillinen vääntö selkiytyy, kun hahmottaa taustalla olevan perussyyn: yksityisten, ulkomaisessa omistuksessa olevien terveyspalveluyhtiöiden halun tuottaa voittoa, ja Kokoomuspuolueen, finanssipääoman palvelijaksi asettuneen puolueen, pyrkimykset ajaa näiden yritysten etua.

Yksityinen pääoma on halunnut määräysvaltaa myös Yliopistolaitoksessa. Valtiovarainministeriön vaatimukset julkisen talouden leikkauksista liittyvät myös saman yksityisen pääoman etuihin: kuvitelmaan – tai ainakin meille julkisesti kerrottuun tarinaan, että pääomien verotusta keventämällä syntyy työllisyyttä, kasvua ja hyvinvointia kaikille. Ja että sallimalla pääomaliikkeet vapaasti koko Euroopan mantereen laajuudelta syntyy hyvinvointia kaikille.

Mielestäni nämä perättömät tarinat on uskallettava kyseenalaistaa. Hyvinvointi kasautuu harvoille, ja enintään siitä pääsevät nauttimaan suurten kaupunkien keskustoissa asuvat, paremmin toimeentulevat ihmiset.
Tarinoiden kyseenalaistajana voimme olla vain me, radikaali vasemmisto. Sen me olemme velkaa aikoinaan paremman huomisen puolesta taistelleille tovereille, mutta etenkin olemme sen velkaa kaikille niille tovereille, jotka tänä päivänä elävät näköalattomuudessa, niukkuudessa ja huonontuvan työelämän kiristysruuvissa eri puolilla maata taantuvilla paikkakunnilla tai kaupunkien lähiöissä.

“Teoin luotu on historia, ei kirjaimilla. Mikä valhetta on, se lehdiltä häviää.”

Kunnioitamme toverien muistoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *