”Aktiivimalli” paljastaa keskustelun rajat

Elämme nykyään konsensus-Suomessa, ja olen siihen täysin kyllästynyt. Julkisessa keskustelussa vallalla on yhden totuuden aikakausi.

Siksi oli niin piristävää kuunnella, kun Ylen Ykkösaamussa oli vieraana Kokoomuksen Juhana Vartiainen ja Vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekonen – siis kaksi selkeän vastakkaista näkökantaa. Tämä ei ole nykyään enää mediassa mikään itsestäänselvyys. On kuitenkin mielenkiintoista tarkastella, minne vedetään keskustelun rajat. Mitä asioita kumpikaan keskustelija ei käsitellyt lainkaan?

Kuunnelkaapas kun setä neuvoo

Ensiksi kuitenkin pitää nostaa esille kaksi todella outoa väitettä, jotka Juhana Vartiainen esitti.

1. Kansalaisten valitus kertoo, että työttömien kyykytyslaki on tehokas.

Tämä on mielestäni hyvin kuvaava Vartiaisen ja Kokoomuksen ajattelutavan summaus. Heille köyhät ihmiset ovat jokin vieras ilmiö, joka on luonnostaan passiivinen, ja johon pitää kohdistaa aktivoivia toimenpiteitä. Jos joku työtön erehtyy olemaan eri mieltä, ja vaikka aloittamaan kansalaisliikkeen toimenpiteitä vastaan, on tämä Vartiaisen ja Kokoomuksen mielestä vääränlaista aktiivisuutta.

2. Kyykytys kuuluu Pohjoismaiseen hyvinvointimalliin. Mitä velvoittavampi sosiaaliturva, sitä korkeampi sen taso voi olla.

Vielä omituisempi väittämä! Suomalaiseen sosiaaliturvaan ei ole alunperin kuulunut velvoittavuus, vaan byrokratiaa on lisätty siihen ajan saatossa. Päin vastoin: suomalainen sosiaaliturva ja hyvinvointimalli syntyi 50-luvun rakennemuutoksen aikana todelliseen tarpeeseen. Työväenliikkeen vaatimuksesta, Kokoomuksen ankarasti vastustaessa. Kyse ei ollut minkään puolueen masinoimasta hankkeesta, kuten nykyään moni tuntuu ajattelevan, vaan yksittäisten työtätekevien ihmisten omasta halusta parantaa itsensä ja perheidensä asemaa. Siitä tarpeesta syntyivät niin kotimainen eläkejärjestelmä kuin myös nykyisen työttömyysturvan raamit. Sosiaaliturvan korkea taso on peräisin toistuvista työväenliikkeen kamppailuista. ”Velvoittavuus” on vain tekosyy leikkauksille.

Onkin todella huvittavaa, kun nyt Vartiainen yrittää esiintyä jonkinlaisena kansaa kaitsevana isähahmona, joka surkuttelee kun pahanmakuista lääkettä ei halua niellä. Työttömät eivät ole mitään kiukuttelevia lapsia, vaan normaaleja älykkäitä ihmisiä, jotka kykenevät kyllä itse arvioimaan, mikä on heille hyväksi ja mikä ei. Sosiaaliturvan aikanaan meille taistelivat tavalliset ihmiset. Lakkoilemalla, lähetystöillä ja monilla muilla keinoilla Eduskuntaa painostaen.

Myös vasemmisto on nielaissut konsensuksen syötin

Aktiivimalli on vain työttömien kyykyttämistä. Ei se tosiasiassa kannusta työllistymään. Vartiaisen heristellessä sormeaan köyhälle kansalle Aino-Kaisa Pekonen puolusti työttömiä ansiokkaasti, ja aivan oikein totesi, ettei kyseessä ole mikään aktiivimalli, vaan pikemminkin passiivimalli, jossa työttömyysturvaa leikataan riippumatta siitä, kuinka aktiivinen olet. Mutta mikä on hänen mielestään perimmäinen ongelma? Pekonen viittasi useampaan kertaan, että se on jähmeä sosiaaliturva, joka estää ottamasta vastaan pätkä- ja keikkatöitä. Kuulemma talous on murroksessa niin, että tarjolla on yhä vähemmän kokoaikatyötä, ja tähän sosiaaliturvan pitää mukautua. Mutta mistä murros johtuu?

Julkinen sektori on jo vuosikausia korvannut julkisten palveluiden vakituisia työntekijöitä keikkatyöntekijöitä. Se on ulkoistanut siivouksen, ruoanlaiton ja monet muut tehtävät enenevissä määrin yksityisille, keikkatyötä käyttäville yrityksille. Hallitukset ja eduskunnat toisensa perään ovat mahdollistaneet tämän hyväksymällä nollatuntisopimukset ja erilaiset ”kannustavat” työttömyysturvan heikennykset.

Näin siis sekä kyykytyslain kannattajat että sen monet vastustajat hyväksyvät sanattoman sopimuksen: köyhien työläisten kohtalona ovat tulevaisuudessa pätkätyöt ja ”alustatalous”. Siksi kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että tärkeintä on helpottaa erilaisten pätkä- ja silpputöiden vastaanottamista. Vakaata ja turvattua elämää ei heille lupaa enää juuri kukaan.

Työttömyysongelma korjataan luomalla työpaikkoja

Itse olen toista mieltä. Helpotukset pätkätyöläisten asemaan ovat vain jeesusteipillä tehtyjä pieniä korjauksia systeemiin. Perusongelma on se, että vakituisia työpaikkoja ajetaan alas kaiken aikaa, ja siihen osallistuu myös julkinen sektori itse. Tätä ylistetään ”joustavuutena” ja perustellaan palvelujen parantumisella, vaikka tosiasiassa on kyse työnantajapuolen haluttomuudesta maksaa työntekijöille nykyisen suuruisia palkkoja. Työntekijälle asia markkinoidaan ”vapautena”, vaikka kukaan tuskin kykenee perustelemaan, miten satunnaiset keikkatyöt ovat muka enemmän vapautta kuin palkallinen vuosiloma. Samaan aikaan teknologian kehittyminen, robotisaatio ja muu työn tuottavuuden kasvu nähdään uhkana, eikä mahdollisuutena lyhentää työaikaa.

Minun mielestäni pitäisi pysähtyä hetkeksi kysymään, mikä on varsinainen ongelma. Se on se, että työttömiä on kymmenen jokaista työpaikkaa kohden. Perusratkaisu työttömyysongelmaan on siis työpaikkojen synnyttäminen. On häkellyttävää, miten laajasti kaikki ovat hyväksyneet uusliberalismin markkinoiman perusajatuksen, että vain yksityinen sektori voisi luoda töitä. Erityisen hämmentävää tämä on, kun olemme nyt eläneet kymmenen vuoden ajan maailmanlaajuista talouslamaa, ja kaikille on käynyt selväksi, että yksityinen sektori ei ole kyennyt ihmisiä työllistämään. Maassa on massatyöttömyys.

Siksi keskusteluun on nostettava toinen vaihtoehto: julkisen sektorin johdolla tapahtuva työpaikkojen luominen. Tällaisia työpaikkoja voidaan luoda julkisiin palveluihin, mutta julkisen puolen pitäisi myös perustaa uutta tuottavaa toimintaa, kuten uusiutuvaan energiateknologiaan panostavia yrityksiä, joukkoliikenneinfraa ja -kalustoa valmistavia firmoja, erilaisia digitaalisia palvelualustoja kehittäviä yrityksiä ynnä muuta.

Kuka esittäisi tämän vaatimuksen? Yhden ihmisen huutelu ei ihan vielä riitä.

 

Pelastaudu syyttelemällä ay-liikettä

Vartiainen muuten toistuvasti syytti keskustelussa ammattiliittoja aktiivimallista. Samaa väitettä ovat toistelleet muutkin oikeistolaiset. Mikä sitten on totuus? Aktiivimallia valmistelleessa työryhmässä jokainen ammatillinen keskusjärjestö irtisanoutui työryhmän lopputuloksesta. Oikeistolaisilta huutelijoilta jääkin mainitsematta se, ketkä mallia työryhmässä kannattivat: puheenjohtaja Martti Hetemäen lisäksi neuvottelupäällikkö Jorma Palola Kuntatyönantajista ja johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari Elinkeinoelämän keskusliitosta.

Työryhmä olisi joka tapauksessa esittänyt työttömyysturvan leikkaamista. Eroa on vain siinä, tehdäänkö leikkaus mekaanisesti tekemällä työttömyysturvaan porrastus, vai vaaditaanko työttömältä ”aktiivisuutta”. Hieno malli, Hermanni.

Allekirjoita kansalaisaloite työttömien kyykytyslakia vastaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *