”Aktiivimalli” on työttömyysturvan leikkaus

Juhana Vartiainen on näemmä sopeutunut hyvin uuteen puolueeseensa. Sosialidemokraateista Kokoomukseen loikannut kansanedustaja on ryhtynyt sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa varsinaiseksi hallituksen äänitorveksi, kun työttömien kyykytyslakia pitää puolustaa.

Vartiainen on julkisuudessa väittänyt toistuvasti, että työttömyysturvan leikkaaminen kannustaa ihmisiä töihin. On hankala sanoa, mihin väite perustuu. Työttömiä on viime vuosina ollut noin kymmenkertainen määrä verrattuna avoimien työpaikkojen määrään. Olemattomaan työpaikkaan on vaikea työllistyä.

Kaiken huippu oli, kun Ilta-Sanomissa Vartiainen valitteli, että kyykytyslakia eli niin sanottua työttömien ”aktiivimallia” vastustavan kansalaisaloitteen tekijällä on ilmeisesti liikaa vapaa-aikaa! Vartiaisen mielestä pitkäaikaistyöttömän pitäisi vain mennä töihin sen sijasta, että rustailee kaiken maailman kansalaisaloitteita. Tästä inspiroituneena annan itse ohjeen kaikille Suomen köyhille: muuttukaa rikkaiksi!


Julkisessa keskustelussa on takerruttu tuon tapaisiin lillukanvarsiin ja puhuttu ihan liian vähän siitä, mikä tämän ”aktiivimallin” eli työttömien kyykytyslain todellinen tarkoitus on. Kun työttömien asemaa ei karensseilla paranneta, miksi tällainen laki on säädetty?

Vastaus löytyy itse asiassa aika suoraviivaisesti hallituksen työllisyystyöryhmän muistiosta, syksyltä 2016. Tämä kyykytyslain kehitellyt työryhmä on myös laskenut mitä malli tarkoittaisi valtiontaloudelle, ja laskelmat löytyvät raportin liitteestä numero kaksi:

Mikäli kukaan työtön ei onnistu välttämään rangaistusta (eli työryhmän uuskielellä kukaan ei aktivoidu), alenevat julkiset menot arvion mukaan 53 miljoonaa. Käytännössä raportti suoraan myöntää, että ”aktiivimalli” on työttömyysturvan leikkaus. Hallitus laskee sen varaan, etteivät kaikki työttömät kuitenkaan löydä töitä. Kuinkapa voisivatkaan? Lisäksi raportti myös suoraan arvioi, että työttömyysturvan leikkaaminen johtaa toimeentulotukimenojen kasvuun.

Mutta kun julkisuuteen pääsee, Vartiainen vaikenee visusti näistä tausta-arvioista, ja puhuu sen sijaan kauniita siitä, miten kaikista heikoimpia pitää auttaa. Esimerkiksi näin taannoisessa Ilta-Sanomien artikkelissa:

– Sellaisista ihmisistä, joilla on vaikeita elämänhallinnan tai mielenterveyden ongelmia tai huonot hampaat tai heikko terveys, pitää pitää huolta ja tehdä heistä työmarkkinakelpoisia.

Kyykytyslaki sysää tällaiset ihmiset työttömyysturvalta toimeentulotuen varaan. Paperirumba kasvaa, ja ”työmarkkinakelpoisuus” heikkenee.

Eikä tässä kaikessa ole kysymys valtiontalouden parantamisesta, kuten Vartiainen myös väittää. Juuri pari viikkoa sitten EK julkaisi yhteisöveron alentamista puolustelleen raportin, jonka sisältö oli puuta heinää. Yhteisöveron alentaminen ei tuonut valtiolle lisää verotuloja. Päin vastoin: sen vuoksi jäi Valtiovarainministeriön oman arvion mukaan saamatta 870 miljoonaa verotuloja. Tähän verrattuna kyykytyslailla tehtävä noin 53 miljoonan leikkaus on pikkuraha. Mutta niin vain on, että kun porvaristolta kysytään, työttömyysturvan korottaminen rasittaa valtiontaloutta, ja suuryritysten verojen alentaminen taas maagisesti sitä kohentaa.


Vartiaisen viiteryhmä, siis Kokoomus, onkin nyt tullut yllätetyksi housut kintuissa. Siitä kertoo heidän sitkeä yrityksensä ohjata keskustelu aivan muualle kuin työttömyysturvan leikkauksiin.

Kuten Alexander Stubb pari vuotta takaperin sanoi, politiikka on rikki. Se näkyy selvästi nyt, kun keskustelemme siitä, pitäisikö Kruunuhaassa asuvan pitkäaikaistyöttömän mahdollisesti muuttaa vaikkapa Itä-Helsinkiin ja hankkia joukkoliikenteen kausikortti. Luulisi yksilönvapauteen uskovan Kokoomuksen ensimmäisenä olevan valmis puolustamaan tämän työttömän oikeutta itse päättää, miten oman elämänsä järjestää. Sen ei pitäisi kuulua valtiolle tai varsinkaan kansanedustajille pätkän vertaa.

Ehtipä joku jo vihjaisemaan, että kaikki kansalaisaloitteen allekirjoittaneet ovat itse haluttomia menemään töihin. Muistutan kuitenkin, että kyykytyslaista päätöksen teki parisataa luottamustoimista kansanedustajaa, joista harva mahtaa työllistyä oikeisiin töihin enää tällä vuosikymmenellä.

Niin tai näin: mitä suuremmaksi allekirjoittaneiden joukko kasvaa, sitä hankalampi heitä kaikkia on leimata luusereiksi. Siksi suosittelen omalta osaltani, että tämän kirjoituksen lukeneet yrittäisivät vielä hankkiutua ensimmäisen sadan tuhannen joukkoon. Kiire alkaa tulla.

Liity allekirjoittajien joukkoon!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *