Sanna Ukkola, ”poliittinen korrektius” ja myytti punavihreästä eliitistä

Hyppäsin lauantaiaamuna Kiasman edessä bussiin, joka vei vaihtoehtomediasta kiinnostuneita Tiedonantaja-festivaalille, Tiedonantaja-lehden ympärille rakennettuun lehtijuhlaan. Matkalla huomasin Twitterissä Pressiklubi-ohjelmasta käytävän keskustelun: Sanna Ukkola oli mennyt pistämään päähänsä intiaanipäähineen suorassa lähetyksessä. Itseltäni asia olisi mennyt täysin ohi: televisiota omistamattoman ihmisen etuja arvatenkin.

Päivä sujui toisissa merkeissä, festivaalin keskusteluja seuraten. Muutamaan twiittiin reagoin. Muun muassa vastasin kyselyyn, mitä Ukkola voisi pitää seuraavassa pressiklubissa päässään. Mielestäni persujen lippalakki sopisi hyvin henkilölle, joka ei selvästikään täysin ymmärrä – tai halua ymmärtää – mitä alkuperäiskansojen oikeudet ovat.

Tämän viikon aikana kohu on muuttunut täysin käsittämättömäksi. Twiitistä, johon vastasin, tuli kuuluisuus. Ukkola päätti ottaa yhteyttä sen kirjoittajan työnantajaan, koska piti hänen viestejään epämiellyttävinä. Twitterissä ironia huomattiin aika nopeasti. Ukkola on puhunut jo pari vuotta siitä, miten ”poliittisen korrektiuden” ilmapiirissä meistä kaikista tulee herkkähipiäisiä, ja kohta ei saa mitään sanoa eikä tehdä, kun ”kaikesta joku loukkaantuu”. Omastakin mielestäni se oli parin ironisen twiitin arvoinen suoritus:

Ukkola-gatessa on kiinnitetty paljon huomiota siihen, miten Ukkolalla on huomattavan paljon valtaa asemansa vuoksi, verrattuna yksittäiseen twitteristiin. Sen sijaan paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt se, minkälaisia ajatuksia Ukkola edustaa.

Ne eivät ole ”poliittisesti epäkorrekteja”. Kyse ei ole siitä ”kuka loukkaantuu seuraavaksi”, kuten Pressiklubin mainoksessa uhottiin. Ukkolan reaktio satunnaiseen twiittiin vahvistaa tämän. Hänen esittämänsä ajatukset ovat valtavirtaa. Ne ovat normaaleja, oikeistolaisia ajatuksia. Ne ovat hallitsevan luokan ja sen edustajien ajatuksia. Meillä saa mediassa nykyään tölviä huoletta vähemmistöjä. Se on poliittinen normi.

Petra Laiti kirjoitti tästä oivallisesti blogissaan: Hei, Suomi-Twitter, tältä se tuntuu.

Meiltä puuttuu luokka-analyysi

Entäpä sitten Ukkolan puolustelijat? Tässä muuan anonyymi sankari:

Aivan oikein: sehän on vanhaa kunnon ”media on vihervasemmiston hallussa” -myyttiä toisteleva oikeistotrolli. Pari vuotta sitten tosin tehtiin tutkimus, jossa havaittiin aivan päinvastainen ilmiö. Parissa vuosikymmenessä Kokoomuksen kannatus oli noussut päätoimittajien keskuudessa 21 prosentista viiteenkymmeneen. Eli joka toinen päätoimittaja on nykyään kokoomuslainen.

Onkin erikoista, miten vähän nousee esille se kaikista ilmeisin analyysi. Sanna Ukkola, Kokoomuksen kansanedustaja Tuulikki Ukkolan tytär, edustaa oikeistolaista ajatus- ja arvomaailmaa. Hän ei ole mikään erimielinen kapinallinen, vaan kuuliainen alainen: hänhän ajattelee jotakuinkin samoin kuin useimmat toimitusten päälliköt. Muutkin hänen työkaverinsa ovat varmaan paljolti samaa mieltä, mutta vähemmän konservatiiveja. Nykyisessä mediassa vastakkain ovatkin Sanna Ukkolan kaltaiset konservatiivioikeistolaiset ja usean Ukkola-gaten vastapuolen edustamat liberaalit ajatukset.

Tämä keskusteluasetelma sivuuttaa suoraan vasemmistolaisen näkökulman, ja niin taloudellisten kysymysten sijasta keskiöön nousevat erilaiset ihmisoikeusnäkökulmat. Nytkin olemme käyttäneet pari viikkoa keskusteluun päähineestä. Entä Saamelaisten poliittiset oikeudet, Lapin luontoon liittyvät käyttöoikeuskiistat ja kaikki se muu, jolla on laajaa taloudellista merkitystä kaikille saamelaisille? Petra Laiti viittaa tähän kirjoituksensa lopussa:

Odotan mielenkiinnolla, miten keskustelu etenee, kun seuraavan kerran puhumme nimenomaan saamelaisten oikeuksista Suomessa. Saamelaiskäräjälain avaamista, paliskuntia uhkaavia pakkohakkuita, Pohjoismaista Saamelaissopimusta, Tenon ensi kesän pyyntikautta sekä tietysti jäämeren rataakoskevat keskustelut ja toimenpiteet häämöttävät lähitulevaisuudessa.

Arvelisin, että on tiettyjen oikeistopiirien kannalta erittäin hyödyllistä, että pakkaa sotketaan myytillä ”punavihreästä eliitistä”, joka muka hallitsee mediaa ja julkista keskustelua. Se hämärtää keskustelua ja piilottaa asioiden taustalla olevat todelliset valta-asetelmat. Tosiasiassa mediaa hallitsee oikeisto, ja vieläpä alati konservatiivisemmaksi muuttuva sellainen. Iso raha puhuu.

Kaiken edellämainitun pohjalta totean seuraavaa:

Ruben Stiller, olit aivan harvinaisen ärsyttävä pressiklubin juontaja, mutta sentään demari. Ikävä tulee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *