Politiikkaan tarvitaan muutos, mutta millainen?

Tätä tekstiä valmistellessani havahduin ihmettelemään, että kirjoitan jälleen demareista. Viimeksi tein niin syksyllä: Opposition yhteistyötä tarvitaan. Asuuko meissä kaikissa pieni sosialidemokraatti? Itsestäni en ole löytänyt kuin sisäisen kepulaisen, joka nostaa päätään aina kun syrjäseutujen palveluita heikennetään ja peruskoulua rapautetaan. Satun vain olemaan sitä mieltä, että sosialidemokraatit ovat jonkinlainen avain niihin haasteisiin, joita nyt koko vasemmisto ja työväenliike kohtaa.

Aloitetaanpa siis:

Tuoreimmassa Suomen kuvalehdessä pääkirjoitustoimittaja pohtii SDP:n kannatuksen laskun syitä. Analyysi on kuin suoraan Elinkeinoelämän Valtuuskunnalta:

Sdp on muuttunut ei-puolueeksi. Jos Sdp pääsee valtaan, se peruuttaa soten, peruu ammatillisen koulutuksen uudistukset ja kaiken muunkin kuviteltavissa olevan.

Ihmettelen. Milloin muka Sdp alkoi olla ei-puolue? Paavo Lipposen hallituskaudella uudistettiin eläkkeitä luomalla taitettu indeksi, joka leikkaa tänäkin päivänä eläkeläisten tuloja. Lipposen pääministerikaudella vietiin Suomi osaksi Euroa. Sittemmin on hallituksissa uudistettu kuntia leikkaamalla niiden valtionosuuksia, saksittu sosiaaliturvasta… Ammattiyhdistysliikkeessä on nielty palkkojen nollalinja ja monta kertaa myös joustettu työnantajan sitä pyytäessä. (Toki toisinaan on myös taisteltu. Onkohan se sitten sitä menneisyyteen jumittumista?)

Jutta Urpilainen hyväksyi Sixpack-hallituksessa yritysveron alentamisen, perusteluina se että uusia työpaikkoja syntyy. Ja entäpä Sote? Senhän hyväksyi vielä viime hallituskaudella kaikkien eduskuntapuolueiden johto – myös SDP:n edustajat.

Jotkut väittävät, että Antti Rinne syrjäytti Jutta Urpilaisen siksi, että demarit kaipasivat ”takaisin vanhaan”. Toinen, mielestäni uskottavampi selitys on, että jäsenistö ei kannattanut Jutta Urpilaisen johdolla hallituksessa tehtyä politiikkaa. Antti Rinteen jatkokauden syy taas lienee se, että vaihtoehtoina olivat oikeistodemari Tuppurainen ja Vihreistä loikannut Harakka. Haluaisiko puolueväki vasempaan?

Uudistuksia, mutta millaisia uudistuksia?

Minun mielestäni kannatuksen lasku koko vasemmistolla liittyy siihen samaan perussyyhyn, josta perussuomalaisten jytky juonsi juurensa. Ihmiset ovat kyllästyneet nyt vallitsevaan ”uudistuspolitiikkaan” ja haluaisivat suunnan muuttuvan. Ei vanhaa, vaan jotain uutta. He pohtivat, mikä puolue sitä tarjoaa. Ja tässä on se varsinainen ongelma: työväenpuolueet ovat olleet kykenemättömiä esittämään selkeän vaihtoehto-ohjelman, jota ihmiset kannattaisivat, ja vielä viemään sen läpi käytännöksi saakka.

Ongelma ei siis ole siinä, etteikö olisi tehty uudistuksia vaan siinä, että nämä uudistukset ovat olleet pohjimmiltaan nykyistä oikeiston ylivaltaa mukailevia. Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että keskeisimpiä vasemmiston piirissä nousseita uusia ajatuksia on ollut ajatus perustulosta – jonka nyt vie läpi Sipilän hallitus irvokkaana, halpatyön tekemiseen kannustavana torsona? Uusliberaaleja uudistuksia.

Mieleen tulee etsimättä muinainen Forssan ohjelma 1900-luvun alusta. Silloin työväki kykeni luomaan yhteiskunnallisen uudistusohjelman, ja alkoi tarmokkaasti sitä toteuttaa. 1950-luvun alkuun tultaessa Forssan ohjelmasta olivat toteutuneet lähes kaikki kohdat. Forssan ohjelman iskulauseena oli ”Irti porvareista!”. Sillä haluttiin korostaa itsenäisen työväenliikkeen luomista wrightiläisen, teollisuusjohtajien kanssa sovintoa hakevan suuntauksen sijaan.

Nytkin menestyksen ainekset mielestäni löytyisivät oman, itsenäisen politiikan kautta. Sdp:n osalta se tarkoittaisi vastausta kysymykseen mitä on 2010-luvun sosialidemokratia?

En kirjoita tästä asiasta loukatakseni demareita, vaan muistuttaakseni kaikkia vasemmistossa ja työväenliikkeessä vaikuttavia siitä, mikä lopulta on perusongelma – ja ollut vähintään niin pitkään kuin itse olen kuvioissa mukana pyörinyt. Uusliberalistisen linjan haastaminen on synnyttänyt niin Sandersit kuin Syrizatkin – ja meidän kaikkien menestys on riippunut ja edelleen riippuu siitä, kyetäänkö haasteet viemään loppuun saakka ja käytännöksi. Siinä on kyllä vielä paljon tekemistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *