Yhteiskuntasopimus on härski vedätys

SAK:n liitoista neljä irtisanoutui tänään yhteiskuntasopimuksesta. (Tai kilpailukykysopimuksesta. Joku jo ehti sitä kutsua kilpailukyykytyssopimukseksi. En kiellä.) SAK:n suurimman jäsenliiton PAM:n sanan luulisi vähän jotain painavan. Kaikkiaan irtisanoutuneet ammattiliitot edustavat 400 000 työläistä.

Mediassa aletaan nyt tietysti syytellä ahneita liittojohtajia, ja viimeistään se tehdään artikkelien päätyttyä, kommenttipalstoilla. Juttu vaan on sillä tavalla, että PAMin Ann Selin kannatti sopimuksen solmimista. Vastaan pani kenttä – siis jäsenistö. On käsittämätöntä, miten pienellä palkalla tuikitärkeää työtä tekeviä ihmisiä, kuten siivoojia tai kassamyyjiä, voidaan syytellä ahneudesta. On myös pakko ihailla näitä ihmisiä, jotka rohkenevat vastustaa koko sitä valtavaa koneistoa, joka heillä on vastassa: maan hallitus, työnantajaliitot ja porvarillinen media. Eikä sivustatukea tule muiden keskusjärjestöjen johdoltakaan. Akavan Sture Fjäder ehti kysymään, missä on solidaarisuus. Se on erittäin hyvä kysymys, jonka itse suuntaisin pikemminkin Akavan ja STTK:n johdolle. Eikö heitä kiinnosta tavallisen duunarin asia tai edes ay-liikkeen uskottavuus?

Yksi liitto kuitenkin on, jonka johtoa ei juuri ahneudesta syytellä. Ei, vaikka Elinkeinoelämän keskusliiton jäsenkunta ei ole luopumassa mistään saavutetuista eduistaan, vaan päin vastoin haalimassa lisää. Tänä keväänä pörssiyhtiöt maksavat omistajilleen ennätyssuuret 11 miljardin osingot – eikä kukaan hallituksesta vaadi tinkimään tulotasosta yhteisen edun nimissä.

Osa SAK:laisista liitoista hyväksyi yhteiskuntasopimuksen sillä ehdolla, että hallituksen uhkaamat lisäleikkaukset todellakin perutaan. Katselin tämän aamun Helsingin Sanomia, jossa valtiovarainministeriön virkamies ilmoitti, että kehysriihessä tarvitaan lisää leikkauksia. Kuinka siis kukaan voi uskoa hallituksen lupauksia, kun Valtiovarainministeriöstä jo avoimesti ajetaan lisää leikkauksia entisten päälle?

Sanon vielä kerran: yhteiskuntasopimus on härski vedätys, jossa duunarin taskusta otetaan ja porvarin taskuun annetaan. Siitä on tasapuolisuus ja maltti kaukana. En ymmärrä, mikseivät ammattiliitot tee omaa vaatimuslistaa. Nyt, kun useampi liitto on sopimuksesta irtisanoutunut, olisi hyvä hetki pistää Sipilä tiukille. En myöskään ymmärrä, miten SDP:n Antti Rinne voi kannattaa yhteiskuntasopimuksen solmimista. Rinne kommentoi tänään Savon Sanomille, että ammattiliittojen pitäisi lähteä neuvotteluihin etsimään ”korvaavia toimenpiteitä” pakkolaeille.

Tässä teille korvaava toimenpide: korotetaan palkkoja ja lyhennetään työaikaa. Takaan, että työpaikkoja syntyy.

Terveiseni liittojohdolle viime syksyltä.
Terveiseni viime syksyltä #STOP-mielenosoituksesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *