Ilmaista puheaikaa leikkaajille

Kävin eilen opintotukimielenosoituksessa. Hallituksen leikkaukset opiskelijoilta ja koulutuksesta ovat mahdottomia sulattaa. Olikin siksi mainiota, että opiskelijajärjestöt pistivät pystyyn mielenosoituksen. Sellaiseen osallistuminen on toki aina hauskaa: monenlaisia kylttejä, monenlaisia ihmisiä ja monenlaisia joukkioita kylttejä kantamassa sekä huutoja huutamassa.

On kuitenkin pakko ihmetellä sitä, miten mielenosoituksen järjestäjät eivät tuntuneet olevan oikein tilanteen tasalla. Yleisössä kyltit ja huudot kertoivat aivan toista, kuin mielenosoituksen organisaattoreiden puheet. Tuntui, kuin puhujalavalla kaikesta ministerien arvostelusta huolimatta olisi edelleenkin ajateltu, että on hallituksen ja eduskunnan tehtävä korjata asia jotenkin. Kansalaistorilla pidetyssä tilaisuudessa annettiin puheenvuoro kansanedustajille – jokaisesta eduskuntapuolueesta. On todella omituista, että petetyistä koulutuslupauksista hallitusta syytettyään mielenosoituksen järjestäjät antoivat mikrofonin hallituspuolueille. Mitä he kuvittelivat sieltä kuulevansa?

Hallituksesta ei yksikään puolue ollut uskaltanut lähettää paikalle puheenjohtajaansa tai edes ministeriään. Niinpä koko torillinen opiskelijoita kuunteli, kun Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten riviedustajat suoraan valehtelivat heille päin naamaa. Hallituspuolueet selittelivät, ettei opintotuen rajausesitys ollut heiltä lähtöisin, vaan Roope Uusitalon yksityisajattelua (vaikka Uusitalo teki esityksensä hallituksen toimeksiannosta). Ne väittivät, että opintotuesta oltaisiin leikkaamassa vain 70 miljoonaa, vaikka tosiasiassa hallitusohjelmaan on kirjattu 150 miljoonan leikkaukset pitkällä aikavälillä. Lisäksi höpistiin perustulokokeilusta (joka oli vain Grahn-Laasosen heitto) ja listattiin monia muitakin sinänsä keskustelun arvoisia, mutta nyt käsillä oleviin leikkauksiin liittymättömiä asioita.

Hallitus tietysti puolusteli tekemisiään parhaansa mukaan, mutta irvokasta oli kuunnella myös oppositiopuolueiden puheenjohtajia. Kyllä oli kamalaa, kun hallitus opintotukea tällä lailla leikkaa – vaikka nämä samat puheenjohtajat napottivat vielä pari vuotta sitten hallituksessa, joka rajasi opintotuen kestoa. Samoin Ammattikorkeakoulujen resursseja leikattiin Sixpack-kaudella rajusti, mikä johti kokonaisten koulutuslinjojen sulkemiseen eri puolilla maata. Koko eduskunnassa ei siis ole ainuttakaan puoluetta, joka ei olisi viimeisten neljän vuoden aikana leikannut koulutuksesta. Silti kukaan ei selittänyt mitenkään aiempia linjauksiaan, eivätkä mielenosoituksen järjestäjät edes vaatineet puolueita tilille mistään.

Sen sijaan juontaja hyssytteli yleisöä, joka buuasi ja huuteli vihaisesti: etenkin Kokoomuksen edustaja sai niskoilleen melkoisen palauteryöpyn, eikä muillekaan hallituspuolueiden edustajille käynyt paljon paremmin. En mielelläni sano tätä, mutta kielen päällä polttelee liiaksi, jotta voisin olla hiljaakaan. Opintotukimielenosoitus ennestään alleviivasi sitä ongelmaa, joka poliittisessa järjestelmässämme tällä hetkellä on. Kyse ei ole siitä, että paremmat ja huonommat puolueet kilpailevat keskenään ja pärjäävät sitten vaaleissa. Kyse on siitä, että politiikan suuria linjoja ei haasta eikä kyseenalaista kukaan, eikä ihmisten omaehtoista toimintaa pidetä olemassaolevana ja tehokkaana keinona muuttaa asioita. Tuossakin mielenosoituksessa koollekutsujat tuntuivat arastelevan sitä joukkoa, jonka olivat koolle kutsuneet ja sitä voimaa ja poliittista muutostahtoa, joka joukossa olisi. Voi vain ihmetellä miksi näin: kutsuttiin paikalle mielenosoitus opintotuen leikkaamisen estämiseksi, ja mielenosoitus tuli. Miksei sillä painostettu hallitusta ja poliitikkoja? Minusta asia on selvä: vain aktiivinen kansalaistoiminta voi palauttaa järjen politiikkaan. Eikä asia koskaan ole muulla tavalla ollutkaan.

Vaihtoehtoja kaikki aina kaipaavat, ja nytkin moni kyselee positiivisten aloitteiden perään. Niin, mitä sitten pitäisi tehdä? Mielestäni nykyisen hallituksen linja siitä, että veroaste ei nouse, on virheellinen. Se on myös yksi politiikan suunnan muuttamista estäviä perussyitä. Pääomaverotusta pitäisi ehdottomasti korottaa, ja näin valtiolle saatavilla varoilla pitäisi perua leikkaukset. Niin koulutus- kuin muutkin. Opintotuki on jälleen sidottava indeksiin, ja siihen tarvitaan myös kunnollinen tasokorotus. Lisäys tarvitaan myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitukseen, josta on juuri leikattu. Toisen asteen oppilaitosverkkoa ei saa harventaa, eikä myöskään lukiokoulutuksen yleissivistävyyttä murentaa.

Tavoitteita siis kyllä löytyisi ja lisääkin varmasti keksitään. Oleellista onkin se, miten tavoitteita saataisiin ajettua läpi. Siinä tarvitaan aivan tavallisten ihmisten aktiivisuutta – ei leikkaajien höpöpuheita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *