Tarvitaan selvä pesäero rasismiin

Viikonloppuna Porissa rikottiin vastaanottokeskuksen ikkuna ja pihalle ammuttiin ilotulitteita. Kemissä marssi Soldiers of Odin, noin 60 hengen voimin. Ja meillä Helsingissä oli useampia äärioikeiston mielenosoituksia. Arvosteltiinko näissä mielenosoituksissa Suomen tiivistyvää Nato-yhteistyötä? Vastustettiinko sotilasliiton kanssa allekirjoitettua isäntämaasopimusta? Entä EU-jäsenyyden mukanaan tuomaa yhden totuuden talouspolitiikkaa?

Nämä ovat todellisia ongelmakohtia, ja aiheita, joista pitäisi itsenäisyyspäivänä avoimesti keskustella. Sen sijaan oikeiston mielenosoitusten kärkenä oli maahanmuuton ja viime kädessä kaikkien ulkomaalaisten vastustaminen. Viattomia ihmisiä syyllistämälläkö Suomen tilanne kohenee? Illalla kaikki ”kansallismieliset” tahot kokosi yhteen 612-marssi. Kainaloita tuuletettiin, ja Suomen itsenäisyyden tuhoamisesta syytettiin maahan viime kuukausina sotien jaloista karkuun tulleita ihmisiä.

On käsittämätöntä, että itsenäisyyspäivän keskeiseksi sisällöksi voi joidenkin mielissä nousta tällainen rasismi, fasismi ja suoranainen natsismi. Mutta kuinka juhlikaan virallinen Suomi? Samalla tavalla kuin yleensäkin: muistelemalla natsi-Saksan rinnalla hävittyjä sotiaan – siitäkin huolimatta, että itsenäisyys saavutettiin neuvotteluteitse. Kaiken tämän synkkämielisyyden tietysti kruunasi surkea sää. Eikö todellakaan kansallisesta itsenäisyydestä muuta saada irti kuin aseiden kalistelua ja hädänalaisten syyllistämistä?

Vaan entäpä äärioikeiston 612-marssi ja sen vastamielenosoitus, Vapaus pelissä? Päällimmäisenä näistä jäi käteen poliisin täysin käsittämätön toiminta. Oli hankittu uusi lelu, paineilma-ase, ja sitähän piti päästä käyttämään. Yhtä mielenosoittajaa osui jalkaan ja toista silmäkulmaan. Poliisi pidätti ilmoituksensa mukaan 130 ihmistä, mutta nosti syytteen vain kolmeakymmentä kohtaan. Onko laskutaidossa vikaa, vai riittääkö ihmisen kiinnioton perusteeksi tätä nykyä se, että osallistuu mielenosoitukseen? Poliisi perusteli onnettomasti, etteivät vastamielenosoittajat olleet ilmoittaneet poliisille mielenosoituksestaan.

Sanotaan tämä nyt taas kerran: mielenosoitus ei ole laiton, vaikka poliisille ei siitä etukäteen ilmoitettaisi. Laissa toki säädetään velvollisuudesta ilmoittaa mielenosoituksesta etukäteen, mutta mielenosoitusvapaus on perustuslailla turvattu perusoikeus. Se siis painaa vaakakupissa enemmän kuin ilmoitusvelvollisuus, jonka laiminlyönti ei anna yksinään syytä estää mielenosoitusta, tai ainakaan nakata toistasataa mielenosoittajaa putkaan tuosta vaan. Minusta ei ole mitään järkeä siinä, että Suomessa poliisi pidättää massoittain mielenosoittajia tai ampuu heitä kumiluodeilla. Etenkin, kun kulkueeseen osallistuu maksimissaan joitain satoja ihmisiä, ja etenkin kun jälkeenpäin todetaan, ettei koko tapahtumasta aiheutunut erityisiä aineellisia vahinkoja.

Kannatanko siis Vapaus pelissä -mielenosoitusta? No enpä voi sanoa kannattaneeni, sillä nyt tarvitaan aivan toisenlaista toimintaa äärioikeistoa vastaan. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että maassa nousevalle äärioikeistolle on tehtävä jotain. Vapaus pelissä -mielenosoitus ei kyennyt puuttumaan siihen perussyyhyn, josta tämänhetkiset rasistiset mielenosoitukset ja iskut vastaanottokeskuksiin kumpuavat. Tämä ongelma ei ole peräisin kaduilta, vaan se on paljon laajempi. Media kehystää oikeiston toimintaa omintakeisella tavalla: vuosi sitten 612-marssista kirjoitettiin, että se oli oikeistohenkinen ja tällä kertaa kerrottiin sen olevan kansallismielinen – vaikka hyvin on tiedossa, että edellisen marssin järjestyksen turvasivat järjestäytyneet uusnatsit, ja pääpuhujana oli Timo Hännikäinen. Tällä kertaa joukko piti matalampaa profiilia, mutta järjestäjätaho oli sama. Sunnuntaina useat oikeistolaisen liikehdinnän aatteelliset johtajat, kuten Jussi Halla-Aho ja Olli Immonen, eivät kuitenkaan ottaneet marssiin osaa. Miksikö? Siksi, että he kättelivät presidentti Niinistön ja jatkoivat sen jälkeen Valtiosaliin muun tanssivan juhlaväen sekaan. Tässä piilee todellinen ongelma.

Nyt on poliittisella eliitillä ja myös mediallamme selityksen paikka. Niin kauan kuin Suomessa ei avoimesti myönnetä niitä ongelmia, joita yhteistyö äärioikeiston kanssa synnyttää, ei myöskään uusnatsien toiminnalle kyetä pistämään stoppia. Ja niin kauan kuin jatketaan tarinaa kahdesta tasavertaisesta radikaalista ääripäästä, ollaan väistämättä umpikujassa. Yhteiskunnassa ei ylipäätään missään ole tasavertaisia ääripäitä. On erilaisista poliittisista voimista ja niiden vastavoimista muodostuvia kamppailuja, joiden tuloksena maailma aina muuttuu johonkin suuntaan. Siksi on niin onttoa puhua ”radikaaleista ääripäistä”, kun toinen voima haikailee menneisyyteen ja toinen pyrkii kohti tulevaa. Ihmisiä on kohdeltava ihmisinä heidän syntyperästään, kansallisuudestaan, sukupuolisesta suuntautumisesta tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Onko tällainen mielipide jonkun mielestä ”ääripää”?

Siksi minä vaadin, että hallituksen on tehtävä selvä pesäero rasismiin. Omista riveistä olisi hyvä aloittaa. Ja kaikille niille, jotka eivät ihmisoikeuksien kaventamista hyväksy, minä totean seuraavaa: poliittisessa debatissa on valittava puolensa. Minulle valinta on helppo: rasismia vastaan, rauhan puolesta. Mutta se ei tarkoita sitä, että suvaitsen tasapuolisuuden nimissä kaikenlaista puhetta ja mielipiteitä, ja toivon, etteivät muutkaan sitä hyväksy. Kyllä rasistille on kyettävä suoraan sanomaan, ettemme hyväksy hänen ajatuksiaan. Ja hallitukselle on kyettävä esittämään vaatimus: pesäero rasismiin tai eroilmoitus.

 

 

Suonionkatu_Kallio_Helsinki_Finland_06_Dec_2008
Kuva: Wikimedia Commons

Edit: ḱorjattu jutun alkua. Ilotulitteet ammuttiin Porissa vastaanottokeskuksen pihalle, ei sentään sisään ikkunasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *