Helsingin uusi johtamisjärjestelmä kaventaa demokratiaa

Demokratia, läpinäkyvyys ja avoimuus lisääntyvät. Parhaat mahdolliset voimat mukaan politiikkaan. Punavihreän enemmistön asema vahvistuu. Mikä uudistus on näin loistava? No tietenkin Helsingin johtamisjärjestelmän uudistus, joka keskittää valtaa kouralliselle ammattipoliitikkoja, lakkauttaa lautakunnat ja korvaa ne neljällä mammuttilautakunnalla, sekä virallistaa poliittiset lehmänkaupat.

Tämä on oma tulkintani siitä, mitä linjasi eilen Helsingin kaupunginhallitus. Tarkka linjausteksti löytyy oheisen linkin takaa kohdasta kolme.

Minusta suunta on monessa mielessä väärä: tämä malli keskittää valtaa aiempaa harvempiin käsiin. Mukana on toki mausteena myös asukasosallistumisen lisäämistä, mutta peruslinjana on keskittäminen, ei hajauttaminen. Seuraavat kysymykset tulevat oitis mieleen:

 

1. Miksi pormestarit valitsee valtuusto?

Miten pormestarimalli poistaa sen perusongelman, jossa valtapaikat jaetaan poliittisten lehmänkauppojen kautta? Mikäli pormestarin ja apulaispormestarit valitsee valtuusto keskuudestaan, edelleen jatkuu tilanne, jossa eri poliittiset ryhmät käyvät kauppaa keskenään. Jos pormestarit halutaan, miksei heitä valita suoralla kuntalaisten kansanvaalilla puolueiden ja valitsijayhdistysten asettamista ehdokkaista?

2. Mammuttilautakunnat asioista päättämään

Ei neljä pormestarin alaisuudessa toimivaa apulaispormestaria vielä mitään: suunnitelmissa on myös lakkauttaa kaikki nykyiset lautakunnat, ja perustaa tilalle neljä mammuttilautakuntaa, joita nämä apulaispormestarit johtavat. Kaupunginhallituksen linjauksessa esitetään seuraavia neljää: sosiaali- ja terveystoimi, opetus- ja varhaiskasvatustoimi, tekninen toimi sekä kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-aikatoimi.

Miten tällaisessa mallissa kuuluu asukkaiden ääni? Mammuttilautakunnista puuttuu osaaminen itse asioissa ja homma jää helposti tuottavuustavoitteiden tiiraamiseksi sekä numeroiden pyörittelyksi taulukkolaskentaohjelmassa. Epäilenpä, että nämä lautakunnat ovat oiva työväline, kun halutaan leikata ja lakkauttaa. Sen sijaan erilaiset pienet ideat, joilla jotain kaupungin yksittäistä toimintoa voitaisiin parantaa ja kehittää, menevät väistämättä liian laaja-alaisen luottamuselimen hilseen yli.

Kuinkahan mahtaa kulttuuri- vapaa-aika- ja liikuntalautakunnan jäsen hallita sekä kysymykset siitä, minkälaista uutta toimintaa nuorille tarvitaan, mitä uuden uimahallin rakentamisessa pitäisi huomioida että mihin suuntaan Helsingin kaupunginorkesteria pitäisi kehittää? Kuka huomioi vähemmistöjen kulttuurin ja kuka pitää myös eläkeläisten vapaa-ajanviettomahdollisuuksien toteutumisesta huolta? On helppo keksiä vähintäänkin kymmeniä asiakysymyksiä, joita tällaisen lautakunnan yksittäinen jäsen – tavallinen maallikko – joutuu sivutoimenaan käsittelemään. Tai ainakin hänen pitäisi.

3. Luodaan uusi poliittinen rälssi

Johtamisjärjestelmän uudistuksessa Helsinkiin tuodaan myös ammattipoliitikot valitsemalla kymmenkunta palkallista luottamushenkilöä, jotka hoitaisivat tehtäviään täysipäiväisesti. Näitä olisivat pormestari ja apulaispormestarit sekä kaupunginhallituksessa toimivat valtuustoryhmien puheenjohtajat. Ammattipoliitikoilla synnytetään kuntapolitiikkaan kahden kerroksen rakenne: toisilla on aikaa perehtyä asioihin päätoimisesti kun taas toiset tekevät hommaa oman työnsä ohella. Mielestäni on selvä riski, että jatkossa kaupunginhallituksen sisällä toimiva päätoiminen poliittinen rälssi päättää asioista keskenään, ja muille poliitikoille jää lähinnä kommentoijan tai sivustaseuraajan rooli.

4. Vielä pari vaikutusvaltaista virkamiestä sekaan

Johtamisjärjestelmän keskeinen julkilausuttu tarkoitus on siirtää valtaa virkamiehiltä poliitikoille. Kuitenkin järjestelmän uudistukseen sisältyy myös ajatus neljän toimialajohtajan valitsemisesta. Nämä virkamiesjohtajat toimisivat aiemmin mainittujen neljän superlautakunnan esittelijöinä. Ainakin minun on hankala perustella itselleni, miten virkamiesvallan keskittäminen neljälle johtavalle virkamiehelle auttaa vallan siirtämisessä virkamiehiltä poliitikoille. Mieleen tulevat nykyiset virkatoimiset apulaiskaupunginjohtajat.

Oikein kuva piti asiasta piirtää

Ei keskittämällä vaan hajauttamalla

Perusongelma niin toimialajohtajissa, superlautakunnissa kuin pormestareissa ja koko tässä uudistuksessa on sama: valtaa keskitetään entistä pienemmälle porukalle, mikä puolestaan johtaa käsiteltävien asiakokonaisuuksien suurenemiseen. Tätä kautta tavallisen kaupunkilaisen on yhä hankalampi saada selvää, minkä laajan päätöksen sisällä linjataan hänelle itselleen tärkeistä asioista. Demokratia ja avoimuus ovat tällaisesta uudistuksesta kaukana.

En toki jättänyt huomiotta eilisen Kaupunginhallituksen linjauksia asukasosallistumisesta: on ilman muuta positiivista, että kaupungin johdossa otetaan osallistuvan budjetoinnin laajentaminen vakavasti. Tuntuu kuitenkin irvokkaalta, että asukkaille annetaan hieman uusia vaikutusmahdollisuuksia, ja samalla toisella kädellä keskitetään hallintoa minkä ehditään.

Minustakin johtamisjärjestelmää pitäisi remontoida. En pidä tavasta, jolla apulaiskaupunginjohtajia on viime ajat valittu. En liioin pidä siitä, miten isoiksi kokonaisuuksiksi asioita paketoidaan, ja miten vähän asukkaiden mielipiteet vaikuttavat niihin. Esimerkkejä riittää viime vuosilta: terveysasemaverkon keskittäminen, Palmian yhtiöittäminen, yleiskaava ja nyt tämä johtamisjärjestelmän uudistus. On kummallista, kuinka toisarvoisina niin virkamiehet kuin monet poliitikotkin tuntuvat asukkaiden mielipiteitä pitävän. Luulisi, että 2010-luvulla helsinkiläiset olisivat jo riittävän älykkäitä päättämään itse omista asioistaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *