Kreikan kriisissä ei ole kyse taloudesta vaan politiikasta

Nykyinen Kreikan kriisi ei ole enää velkakriisi tai talouskriisi, vaan ennen muuta taistelu politiikan suunnasta ja arvovallasta. Lisäksi se on leikkauspolitiikan synnyttämä humanitäärinen kriisi. Tässä postauksessani yritän hahmottaa, mistä oikeastaan on kyse. Mukana on linkkejä mielenkiintoisiin blogauksiin, jotka kannattaa ilman muuta myös lukea. Tilanne muuttuu koko ajan, ja ikävä kyllä parhaan tiedon asioista saa ulkomaisista lähteistä englanniksi. Tämän artikkelin linkit kuitenkin ovat suomeksi.

Leikkaukset veivät Kreikan nykyiseen tilanteeseen

Kun Kreikka alunperin ajautui maksukyvyttömyyden tilaan ja sille myönnettiin hätärahoitusta, paketteihin laitettiin tiukat ideologiset ehdot: laajoja leikkauksia palkkoihin ja eläkkeisiin, yksityistämistä ja kilpailuttamista. Monet taloustieteilijät varoittivat linjasta jo tuolloin.

Kreikka toteutti näitä ehtoja hyvin pitkälle, ja näissä olosuhteissa valtaan nousi radikaali vasemmistolainen Syriza-puolue, joka kamppaili talouskurin vastaisella ohjelmalla. Vaalit se voitti murskalukemin, ja aloitti neuvottelut Troikan – siis EU-komission, Euroopan keskuspankin ja kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n – kanssa. Niitä neuvotteluja on nyt jatkettu pian puoli vuotta, ja tässä ollaan.

Troikan edustajat ja media – myös meikäläinen media, ovat syyttäneet Syrizaa joustamattomuudesta. Tosiasia kuitenkin on, että puolueen muodostama hallitus on esittänyt Troikalle lukuisia kompromissiesityksiä, mutta niistä yksikään ei ole kelvannut. Syriza on ollut valmis joustamaan esityksissään, mutta Troikka ei ole antanut tuumaakaan periksi – ei, vaikka sen esittämä politiikka ei ole aiempina vuosina johtanut lainkaan luvattuihin tuloksiin, vaan päin vastoin Kreikan talous syöksyi alamäkeä.

Vasemmalta taas on koko ajan syytetty Syrizaa vaalilupausten pettämisestä. Minusta asiaa on syytä ajatella koko Euroopan kannalta: nykyistä EU:n laajuista kurjistavaa leikkauspolitiikkaa vastaan käytävää kamppailua ei ole mahdollista voittaa yhdessä maassa – ei etenkään yhdessä alueen köyhimmistä ja kriiseytyneimmistä. Siksi ainakin itse syytän mieluummin peiliä kuin Syrizaa: mitä minä ja mitä me täällä Suomessa olemme tämän kamppailun eteen tehneet?

Suora hyökkäys demokratiaa vastaan

Viime lauantaina Alexis Tsipras ilmoitti, että viimeisimmästä saavutetusta neuvottelutuloksesta järjestetään kansanäänestys Kreikassa. EU-ministereille tämä ei käynyt, vaan nämä julistivat yksipuolisesti neuvottelut jäihin. Kreikan valtiovarainministeri Yanis Varoufakis ajettiin ulos kokouksesta, ja muut ministerit päättivät joukolla, ettei lainaohjelmaa jatketa.

Pidän tyrmistyttävänä euroryhmän ministerien toimintaa yleensä, mutta etenkin suomalaisten ministerien kommentteja. Sekä valtiovarainministeri Alexander Stubb että pääministeri Juha Sipilä totesivat, ettei neuvotteluja voida jatkaa, koska Kreikka järjestää kansanäänestyksen. Ilmeisesti myös Suomen poliittisen johdon mielestä neuvoteltu sopimus olisi pitänyt viedä parlamentissa vaikka pakolla läpi, kysymättä kansalta mitään.

 

Kreikan ensi sunnuntain äänestys lähestyy ristiriitaisissa tunnelmissa. Komissio ei jatka neuvotteluja ennen kuin äänestystulos on selvä, ja eilen vuoti ulos saksalainen konservatiivilähde, joka totesi, että Saksan oikeistojohdon päämääränä on kreikan pääministeri Tsipraksen ja vasemmistopuolue Syrizan savustaminen ulos. Tieto sopii kokonaiskuvaan: Kreikan veloissa ei ole enää pitkään aikaan ollut kyse taloudesta, vaan politiikasta ja arvovallasta. Myös ensi sunnuntain äänestys on ennen muuta Euroopan suunnan määrittämistä: jatketaanko leikkausten ja talouskurin toteuttamista demokratiasta välittämättä, vai muutetaanko suuntaa. Ikävä kyllä unionin nykyinen johto on paljastanut asemansa jo hyvin selvästi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *