Miksi hävisimme vaaleissa?

Eduskuntavaalit on käyty ja on tuloksen arvioinnin aika.

Saatu vaalitulos on etenkin vasemmiston näkökulmasta kuluvan hallituskauden politiikan täystyrmäys. Se on heikoin tulos vaaleissa koskaan. SDP:n, Vasemmistoliiton ja SKP:n yhteenlaskettu kannatus oli 23,9%, kun puolestaan vaalit voittanut Keskusta sai yksin 21,1% äänistä. Hyvin ei käynyt muillekaan hallituksessa olleille: ainoastaan Vihreiden ja RKP:n äänimäärät kasvoivat. (Vihreiden lähinnä teknisen vaalipiirijaon muutosten ansiosta – varmaankin heidän äänestäjikseen siirtyi Kokoomukseen pettyneitä. RKP:n kannatuksen kasvu selittynee Carl Haglundin käsittämättömällä sooloilulla: Suomen ulkopolitiikka tuli alistettua oman kampanjoinnin välineeksi. Melkoinen veto.)

Keskustan, Perussuomalaisten ja Kokoomuksen voitto kuvastaa sitä, kenen kannatukseen kokoomusjohtoisen hallituksen politiikka eniten vaikuttaa: vasemmistopuolueiden tulokset eivät kohenneet, koska poliittinen vaihtoehdottomuus on niin syvällä ilmapiirissämme ja koska leikkauspolitiikka on jatkunut niin pitkään. Vasemmiston kannattajakunta jäi kotiin tai äänesti pettyneenä ja protestiksi jotain muita puolueita – esimerkiksi Perussuomalaisia.

Vasemmistopuolueiden kannattajiin hallituskausi on vaikuttanut lamaannuttavasti, mikä näkyi vaalikamppailun kaikissa vaiheissa ja kaikilla tasoilla: ehdokasasettelu ja väen innostaminen oli vaikeaa ja jopa itse pihvin, siis vasemmistolaisten poliittisten näkökulmien ja aloitteiden esiin nostaminen ja puolustaminen oli puolinaista. Itse huomasin tämän pitkin kampanjaa: vasemmistolaiset ratkaisut on suljettu jo vaalien kysymystenasettelujen ulkopuolelle, ja vaikkapa ajatus EU:n kurisopimuksista konkreettisina elvyttävän politiikan esteinä jäi useimmiten keskustelun ulkopuolelle. Tuntui kuin jo pelkkä vasemmistolaisten ajatusten ajatteleminenkin olisi ollut monen mielestä turhaa, epärealistista tai jollain tapaa haitallista.

On syytä huomioida myös joidenkin eduskunnan ulkopuolisten puolueiden kannatuksen kasvu – sekin on mielestäni seurausta hallituspuolueiden epäonnistumisesta ja yleisestä turhautumisesta politiikkaan. Piraattipuolue ja Itsenäisyyspuolue molemmat lisäsivät kannatustaan. Itse katselen myös tätä vasemmiston heikkenemisen kautta: kannatus kanavoituu herkemmin muille kuin vasemmistopuolueille, koska silloin poliittisen keskustelun isot ja vaikeat kysymykset jäävät ikäänkuin sivuun. Näillä puolueilla on ollut myös SKP:tä parempi kyky mobilisoida kampanjoihinsa tekijöitä ja toimijoita, mikä osin liittyy ylläolevaan.

Mikä meni SKP:ltä vikaan?

Mikä sitten vaaleissa meni SKP:n osalta vikaan? Menetimme edellisiin eduskuntavaaleihin nähden valtakunnallisesti runsaat 1600 ääntä – näistä valtaosan keskeisillä tukialueillamme: Helsingissä, Varsinais-Suomessa, ja Hämeessä kaikissa meni runsaat 200 ääntä, Keski-Suomessa vajaat 200 ääntä, ja Pirkanmaalla lähes 900 ääntä.

Ylläkuvattu poliittisen ilmapiirin voimakas oikeistolaisuus heijastuu ilman muuta myös meidän tulokseemme. Oma aavistukseni on, että meillä tuo ilmapiiri näkyy ennen muuta SKP:n kannattajakunnan ja tukijoiden passiivisuutena. Myös meillä kommunisteilla on hankaluuksia uskoa muutoksen mahdollisuuteen, mikä heijastui jo ehdokasasettelussa sekä kampanjointi-innon alenemisena – ei pelkästään vaaleissa, vaan muissakin poliittisissa kamppailuissa, joissa yhä helpompi on ottaa passiivisen sivustaseuraajan asema aktiivisen tekijän roolin sijaan. Näköalattomuus saattaa aika-ajoin purkautua myös keskinäisenä erimielisyytenä, mikä omalta osaltaan tietysti aina vaikuttaa.

Poliittisesti SKP:n on nyt kyettävä nostamaan isot kysymykset tulonjaosta ja EU:n perimmäisestä luonteesta keskustelun keskiöön. Meidän on pidettävä tiukasti mukana kansainvälinen näkökulma: kansallismieliseen ajatteluun ei saa alistua. Tarvitaan terävämpää otetta politiikan keskeisiin kysymyksiin, ja konkreettista osaamista.

Oleellinen tekijä menestyksessä on vasemmistopuolueiden kyky olla myös vaalien välillä ulospäin aloitteellisia ja osana sellaisia poliittisia kamppailuja, joilla on ihmisille merkitystä. Vaatimuksillamme ja ohjelmallamme on toki merkitystä, mutta vielä enemmän on sillä, millaisia tekoja joukkiollamme on näyttää. Valtakunnallisesti eniten ääniä ovat saaneet ne SKP:n ehdokkaat, jotka tunnetaan ja tiedetään konkreettisista teoista ja toiminnasta.

SKP:n kampanjan rakenteesta

Myös puolueen näkyvyyden osalta joitain syitä heikkoon vaalitulokseen löytynee. SKP:n ulostulot ja julkikuva eivät ole tasalaatuisia, mikä heikentää kannatusta. Kun tähän yhdistetään ylipäätään vähäinen media-aika, alkaa tulos hahmottua.

Nähdäkseni SKP:n kampanjassa otettiin laadullisesti selviä askeleita eteenpäin: saimme käyttöön useita uusia sähköisiä medioita: useat piirijärjestöt laativat Youtube-videoita, muutama ehdokas teki vaalibiisin, ja lisäksi aktiivisuus sosiaalisessa mediassa kasvoi. Nämä askeleet eteenpäin olivat kuitenkin vielä liian haparoivia ja satunnaisia: selvästikin meidän oma kampanjaorganisaatiomme kaipaa hiomista, ja SKP:n julkikuva selkiyttämistä. Toivon, että kampanjassa mukana olleista ehdokkaista mahdollisimman moni jakaa kokemukseni: olemme myös kampanjaorganisaation osalta liikkeellä eteenpäin.

Mitä seuraavaksi?

Nyt vaikuttaa pahasti siltä, että maahan on tulossa tuima Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten porvarihallitus. Se tulee olemaan mahdollisesti vielä edeltäjiäänkin teknokraattisempi ja virkamiesvaltaisempi. Kylmää kyytiä saa AY-liike, jonka toimintamahdollisuuksia heikennetään, ja hallituspuolueet jakavat myös tavoitteet ”byrokratian karsimisesta” sekä sosiaaliturvan leikkaamisesta. En edes uskalla ajatella, millaista ympäristöpolitiikkaa tuo joukkio voi ajaa. Veikkaan, että keskeinen elementti on turpeen käytön lisääminen, tai jokin vastaava neronleimaus.

Vain kunnollisella ulkoparlamentaarisella vastarinnalla on mahdollisuus murtaa edessä olevat taantumuksen ajat. Tulevina vuosina on onnistuttava rakentamaan kamppailua vasemmistolaisten aloitteiden ympärille ja saatava siihen mukaan paljon nykyistä laajempi ihmisjoukko. SKP on valmis tämän vastarinnan kokoamiseen ja voimistamiseen: olemme käyneet näitä kamppailuja jo usean vuoden ajan ja jatkamme samaa työtä edelleen. Loppuun vielä siteeraan vaaliohjelmaamme:

SKP on työväenpuolue myös vaalien jälkeen. Me uskomme ihmisen kykyyn tehdä muutoksia ja toimia oma-aloitteisesti asemansa parantamiseksi. Haluamme päästää ääneen työtätekevät, opiskelijat, eläkeläiset, ay- ja kansalaistoimijat ja muut, jotka tällä hetkellä jäävät suuren rahan jalkoihin. Toteutamme tämän ohjelman periaatteita kansalaisjärjestöissä ja muussa joukkotoiminnassa, ja olemme aina valmiit keskustelemaan yhteistyön mahdollisuuksista. Suurpääoman vallan murtamiseksi tarvitaan työväenliikkeen ja kansalaisliikkeiden yhteistä voimaa, luokkataistelua.

Ylläoleva on helppo allekirjoittaa edelleen, ja siltä pohjalta meidän on nyt jatkettava sitkeästi eteenpäin.

Punaisia solidaarisuustarroja sinisellä pohjalla.

Tein arviosta myös videon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *