Mielenosoitus, joka onnistui

Kansalaistorilla seisoessa olo meinasi olla epätodellinen: lakihan meni läpi! Me voitettiin!
Istuva hallitus oli tehnyt juuri yhden harvoista hyvistä päätöksistään – miksi?

Tahdon 2013 -kampanja oli nostanut tasa-arvoisen avioliittolain vaatimuksen tapetille. Oli kerätty kansalaisaloitetta, ja jaksettu rakentaa pitkäjänteistä toimintaa. Ja sille, joka osasi etsiä, merkkejä lain läpimenosta oli näkyvissä: Oikeusministeriön verkkosivut meinasivat kaatua, kun kaikki ryntäsivät allekirjoittamaan aloitteen keväällä 2013. Kesällä 2014 Pride-kulkueeseen osallistui ennätysmäärä porukkaa.

Ja sinä marraskuisena päivänä, kun eduskunta lopulta äänesti aloitteesta, ja kun kävelin mielenosoitukseen, todistin outoa ilmiötä: huomasin käveleväni samaan suuntaan muiden kanssa. Nämä ihmiset olivat myös liikkeellä saman asian puolesta! Imu kohti Kansalaistoria oli kiistaton, ja kokemus uusi minulle, joka olen kasvanut poliittisesti passiivisessa Suomessa, jossa mielenosoitukset ovat muutaman sadan hengen kokoisia. Sanomatalon nurkan takana odotti uusi yllätys: valtava ihmismeri. Jumaliste miten paljon porukkaa! Alueen wlan-verkot olivat tukkiutuneet, joten kuvatodisteen sain verkkoon vasta myöhemmin.

Myöskään järjestäjät eivät olleet tainneet varautua: äänentoisto oli ehdottoman riittämätön. Meininki oli mielenosoituksessa siitä huolimatta erittäin hyvä: lauluja laulettiin ja huutoja huudettiin – niinhän mielenosoituksissa yleensäkin.

Olin jo varautunut surkuttelemaan tappiota: eiköhän tämäkin aloite kaadu, ja joudutaan kävelemään kotiin pahoilla mielin. Yllättäen kuitenkin hieman yli yksi ihmisjoukon läpi lähti liikkumaan suosionosoitusten aalto. Kamaa lensi ilmaan ja jengi halaili toisiaan, sitten jo joku alkoi laulaa. Mitä ihmettä? Tosissaanko tämä kamppailu tuotti tulosta?

Tahdon 20141128_124758_scaled_fix

Pois kävellessäni hymyilytti riivatusti: pitäisikö tuohon talon edustalle tulla useamminkin, kun kerran noin hyviä päätöksiä alkoi tippua?

Toivon totisesti, että tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyminen jää mieleen yhdenlaisena sukupolvikokemuksena. Mikä siinä on tärkeintä?

  1. Se, että asiat saadaan muuttumaan, vaatii tekoja. Se vaatii ulkoparlamentaarista toimintaa, puolueisiin sitoutumatonta kampanjointia. Se vaatii monen ihmisen pitkällisen, vuosien mittaisen sitoutumisen, ja se vaatii sellaista solidaarisuutta ja yhteistyön henkeä, joka ylittää perinteiset järjestörajat.
  2. Se, että tällä kertaa voitto tuli ns. arvokysymyksessä, ei ole mikään peruste ajatella, etteikö voittoa voitaisi saavuttaa myös perinteisen vasemmistolaisissa kysymyksissä.
  3. Jokaisen vasemmistolaisen pitäisi ymmärtää, että tämä voitto oli todella merkityksellinen kaikille meille, jotka olemme vuosien varrella tottuneet lähinnä tappioihin: heti lain läpimenon jälkeen TTIP-sopimuksesta kertovat artikkelit alkoivat kiertää sosiaalisessa mediassa valtavalla voimalla. Ihmiset huomasivat, että omalla toiminnalla oikeasti on väliä ja merkitystä.

Siksi on niin vaarallista halveksia ja vähätellä Tahdon 2013 -kampanjaa: se oli elävä osoitus siitä, miten politiikkaa todellisuudessa tehdään, ja miten asioihin vaikutetaan.

Tänä keväänä todistin muuten myös translakia käsittelevässä keskustelutilaisuudessa saman ilmiön: väkeä oli paikalla todella reippaasti. Konservatiiveilla voi olla edessä vaikeat ajat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *