Uhkaako vanhustenhoitoa työvoimapula?

Viikko alkoi eilen Ylen julkaisemalla uhkakuvalla vanhustenhoidossa vaanivasta työvoimapulasta. Vaikka uutisessa ei suoraan sanottukaan, sävy on selvä: julkista sektoria on kyettävä leikkaamaan, jotta palvelut säilyvät. Sinänsä paradoksaalista tietysti on, että leikkaaminen tarkoittaa nimenomaan palvelujen huonontamista.

Kolme pointtia:

1) Yli 75-vuotiaat eivät ilmeisesti muutu nykyistä terveemmiksi, vaikka elävätkin laadukkaan terveydenhuollon takia pidempään? Uskoo ken tahtoo.
2) Työvoimapula syntyy vuoteen 2030 mennessä tarvittavista 90 000 työntekijästä. Laaja työttömyys on tällä hetkellä 450 000. Jep jep.
3) Vanhuksista ei kyetä huolehtimaan nykyisillä peruspalveluiden resursseilla. Rahaa siis tarvittaisiin lisää, mutta kuluneellakin hallituskaudella on peruspalveluista päin vastoin leikattu: kunnilta on lähtenyt vuositasolla 1,7 miljardia.

Monesti keskustelussa esitettävä argumentti kulkee suunnilleen niin, että koska väestö ikääntyy ja palveluntarve kasvaa, pitää muuttaa toimintatapoja ja hakea säästöjä, sillä muuten emme kykene huolehtimaan kaikista. Ongelma tässä argumentissa on, että puheet ”toimintatapojen muuttamisesta” ja ”säästöjen hakemisesta” kaikki tarkoittavat reaalipolitiikassa sitä, että kuntien valtionosuuksia leikataan, ja vaaditaan tekemään enemmän vähemmällä henkilökunnalla.

Tosiasiassa meillä Suomessa on rahaa huolehtia vanhuksistamme. Se vain edellyttää ajattelutavan muuttamista niin, että vanhuspalvelujen heikentämisestä ei enää puhuta tuottavuuden parantumisena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *