Muutamia pointteja perustulon kannattajille

Viime aikoina on ehkä vaalien läheisyyden ansiosta pulpahdellut pintaan vaatimus perustulosta ja etenkin vihreiden edustajat ovat vaalipaneeleissa ilmoittautuneet perustulon kannattajiksi. Minä lukeudun tähän joukkoon korkeintaan osittain ja monilla varauksilla. Syy on se, että kun nykyään puhutaan perustulosta, se voi tarkoittaa melkein mitä tahansa, ellei asiaa määritellä tarkemmin.

Toisille perustulo tarkoittaa kunnollista sosiaaliturvaa, joka ei kyykytä eikä ole byrokraattinen. Toiset taas ajattelevat, että perustulo parantaa työmarkkinoiden joustavuutta. On sanomattakin selvää, että nämä ajatukset ovat pitkälti vastakkaisia: työmarkkinoista huolta kantavat ovat sitä mieltä, että liian korkea sosiaaliturva laiskistaa. (Yritysjohtajien optioita ja palkkioita seuratessa tosin tuntuu, että suuret palkat ne vasta työhalut vievätkin.)

Vaikka itse en siis perustuloa ihmeemmin kannatakaan, ajattelin listata muutaman mielestäni tärkeän pointin, jotka perustulon kannattajien on syytä muistaa. Nämä pätevät muihinkin sosiaaliturvan uudistuspyrkimyksiin – sillä remontin tarpeessahan järjestelmämme totisesti on.

Byrokratian on oikeasti vähennyttävä

Varmaan kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että nykyinen sosiaaliturva on liian monimutkainen, ja että hommaa pitää yksinkertaistaa. Mikään ei kuitenkaan ole helpompaa, kuin vaatia, että asioiden pitää olla yksinkertaisempia. Paljon hankalampaa – etten sanoisi monimutkaisempaa on tehdä asioista yksinkertaisia. Jos esimerkiksi perustulon lisäksi joutuu hakemaan myös toimeentulotukea saadakseen sähkölaskun maksettua, ei lomakehelvetistä pääse kunnolla eroon, vaikka kuinka kauniita olisi luvattu. Tästä päästäänkin seuraavaan pointtiin.

Tason on oltava riittävän korkea

Varmasti tärkein vaatimus on tämä: perusturvan tason on oltava riittävän korkea. Itse SKP:läisenä kannatan 1200 euron perusturvaa. Perusturva ei ole sama asia kuin perustulo, mutta mielestäni sama pätee sosiaaliturvan tyypistä riippumatta: nykyisten sosiaalietuuksien suuruista perustuloa ei ole mitään järkeä vaatia, koska se ei nosta ihmisiä köyhyydestä. EU:n määrittelemä virallinen köyhyysraja on 1190 euroa kuukaudessa.

Jostain syystä monilla puolueilla perustulomallit ovat nykyisen sosiaaliturvan minimietuuksien suuruisia. Kuitenkin jopa Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea on todennut nykyisen sosiaaliturvan tason riittämättömäksi. Mikä sosiaaliturvan parannus siis on sellainen, jossa tasokorotusta ei tule lainkaan?

(Byrokratian näkökulmasta ylle linkkaamani Talouselämän artikkeli on muuten melkoisen ironista luettavaa. Siinä sosiaali- ja terveysministeriö suoraan toteaa, että suomalaisen sosiaaliturvan arvioiminen ei ole mahdollista yksittäisen tuen tason perusteella. Eli siis useampia tukia on pärjätäkseen haettava.)

Tuki ei saa olla kustannusneutraali

Joku ehkä kauhistuu tasokorotusvaatimuksesta: eihän nykyään sosiaaliturvaan varattu rahamäärä riitä tuollaisiin etuuksiin! Ei riitäkään, ja siinä on koko homman pointti. Suomessa tulonjako on vinoutunut rikkaiden hyväksi, ja tätä epäsuhtaa pitää korjata ottamalla rahaa sieltä missä sitä on – siis verottamalla pääomia – ja siirtämällä suoraan kulutukseen kunnollisen sosiaaliturvan muodossa.

Sosiaaliturvauudistuksissa puhutaan helposti useiden miljardien tulonsiirrosta pääomalta vähävaraisille. Tällaisella potilla on laajoja kansantaloudellisia merkityksiä, ja se tuntuu myös keskiluokan elämässä kohonneen kulutuksen myötä. Toisaalta sosiaaliturvan vaikutus keskiluokan verotukseen on vähäinen, mikäli veronkorotukset toteutetaan oikein: esimerkiksi säätämällä myöspääomatulovero progressiiviseksi.

Malliin pitää liittyä myös vaatimus kunnon palkasta

Perustulon yksi keskeinen riski on, että se voi luoda halpatyömarkkinat. Jos tuen saa, vaikka kävisi töissä, on työnantajalle suuri kiusaus teettää työtä olemattomalla palkalla ja vähillä tunneilla: kelahan maksaa osan työntekijän palkasta! Tämä on nähtävillä jo nyt erilaisien työharjoittelujen ja palkkatukityöllistämisten kautta. Yrityksille kyllä kelpaa puoli-ilmainen työvoima.

Siksi perustulon kyljessä tulisi aina vaatia myös kunnon palkkaa. Voitaisiin esimerkiksi säätää minimipalkkalaki ja kieltää nollatuntisopimukset. Minimipalkkojen korottaminen tarkoittaisi myös verotulojen kasvua.

Jos siis perustuloa maahan vaatii, kannattaa koko ajan pitää esillä vaatimuksia, joiden kautta perustulosta tulee sitä, mitä vasemmistolaisen ihanteen näkökulmasta pitäisikin: ihmisarvon sekä toimeentulon turvaava, henkilökohtaista vapautta ja riippumattomuutta lisäävä etuus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *