Ukraina puhutti Venäjä-illassa

Kävin Maanantaiklubilla kuuntelemassa erittäin mielenkiintoista Venäjä-keskustelua johon osaa ottivat Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Katri Pynnöniemi ja suurlähettiläs Heikki Talvitie.

Tupa oli aivan täynnä: aihe selvästi kiinnostaa monia, ja syystäkin. Myös alustajien kova taso varmasti vaikutti asiaan. Pakostakin keskustelu painottui voimakkaasti Ukrainan kriisiin, ja alkuviikosta mediassa esillä olleet Donetskin ja Luhanskin vaalit saivat hyvää lisävalaisua keskustelun myötä.

20141103_204033_8_bestshot
Porukkaa riitti. Taustalla näkyvä Pekka Puupää loi oman säväyksensä keskusteluun.

Pynnöniemi käsitteli omassa puheenvuorossaan Venäjällä käytävän keskustelun sävyä. Suomen ja Venäjän välinen dialogi on hänen mielestään kaventunut. Kiinnostava oli myös Pynnöniemen referoima Venäjän Sergei Karajanin toteamus, että Venäjän näkökulmasta kylmä sota loppuukin vasta nyt, Ukrainan kiriisin myötä. Koko 90-luvun ajan Venäjä oli heikko ja paljolti lännen vietävissä. Nyt Ukrainan kriisin myötä moni venäläinen varmaan toivookin maan vahvistumista.

Heikki Talvitie korosti, että hänen näkökulmastaan Ukrainan kriisissä ei ole kysymys Ukrainasta, vaan Mustanmeren hallinnasta. Läntiset valtiot haluaisivat Mustan meren ilman Venäjän sotilastukikohtaa Sevastopolissa, kun taas Venäjällä on tavoitteena säilyttää asemansa.

Talvitie myös totesi, että tällainen tilanteen kiristyminen heijastuu Itämerelle, jonka militarisoitumiskehityksessä myös Suomi on mukana.

Harvoin kuulee diplomaatin käyttävän niin kovia sanoja kuin Talvitie käytti. Venäjän ja Suomen väliset suhteet on hänen mukaansa täysin jäädytetty. Myös Alex Stubbin ulkopoliittiset kannanotot saivat osakseen kovaa kritiikkiä, ja Talvitie kyseenalaisti, ymmärtääkö Stubb tilannetta ylipäätään lainkaan.

Keskustelu oli melko polveilevaa, ja sen aikana kuultiin monia aika ristiriitaisiakin näkökulmia. Itse nostin esiin TTIP-sopimuksen roolin myös tähän konfliktiin liittyen, sekä Suomen mahdollisuuden olla puolueeton rauhan rakentaja ja myös Venäjän tuntija: sitä vartenhan tänne on 90-luvulla Venäjän tutkimuslaitoksia perustettu.

Onkin erikoista, että nyt Ukrainan kriisin aikana Suomalainen media on käyttänyt tätä laajaa resurssia hyväkseen melko pintapuolisesti: tutkijat ovat toki koko ajan mediassa esillä, mutta heillä on harvoin tilaa arvioida Venäjän ja Ukrainan tilannetta monipuolisesti, ja pidemmällä historiallisella perspektiivillä. Se kuitenkin olisi nimenomaan tutkijoiden vahva puoli, ja auttaisi Venäjän ja Lännen sotapropagandan suodattamisessa.

Iltapäivälehdet elivät edelleen omassa todellisuudessaan.
Iltapäivälehdet elivät myös keskustelupäivänä edelleen omassa todellisuudessaan.

Omasta näkökulmastani edelleen puhutaan liian vähän siitä, että Ukrainan kansan kannalta paras olisi, ettei maata jaettaisi kahtia ulkovaltojen ja ukrainalaisten oligarkkien keskinäisen nahistelun takia. Myös Donetskin ja Luhanskin vaalien ympärillä käytävää keskustelua kannattaisi pohtia tästä näkökulmasta: Ukrainan hallinnon ja separatistien välillä oleva vastakkainasettelu ei tavallista kansaa hyödytä, ja ulkovalloilta näille osapuolille tuleva tuki vain pahentaa tilannetta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *