Richard Stallmania kuulemassa

Kävin kuuntelemassa Richard Stallmania Haaga-Helian järjestämässä Happy Hacking Dayssa. Etukäteen vähän epäilytti, kun tapahtuma näytti ennakkomainonnan perusteella IT-firmojen järjestämältä itsensä esittely- ja opiskelijoiden lobbaustapahtumalta, mutta paikan päällä selvisi, että järjestäjinä olikin Haaga-Helian opiskelijoiden omatoimisesti muodostama avoimen lähdekoodin toimintaryhmä.

Ehkäpä tilaisuuden luonne kuvastaa myös koulutuksemme nykytilannetta: kaupallisia sponsoreita tuntui riittävän, vaikka lystin maksaakin etupäässä julkinen sektori.

Kinkereihin oli hankittu erinomainen pääpuhuja: Richard Stallman on varmasti tunnetuin vapaan ohjelmiston taustaideologi. Hänen aloitteestaan on laadittu GNU GPL -lisenssi, jolla on lisensoitu paljon tunnettua ohjelmistoa, kuten Linux-ydin, tai tätäkin sivustoa pyörittävä WordPress.

Stallmanista näki oitis, että mies on puhunut ennenkin. Luento oli selkeä ja monin paikoin myös erittäin hauska. Vaikka Stallman onkin mielipiteissään jyrkkä aktivisti, on hän myös ohjelmoija, joka rakastaa huonoja sanaleikkejä ja typeriä vitsejä. Tämä saatiin huomata viimeistään siinä vaiheessa, kun Stallman muuntautui Emacs-kirkon pyhimys Saint IGNUciukseksi.

Richard Stallm... ei kun siis Saint iGNUcius
Richard Stallm… ei kun siis Saint iGNUcius

Omasta näkökulmastani luennon parasta antia oli GNU-lisenssin tarjoamien neljän perusvapauden (Vapaus käyttää ohjelmaa mihin tahansa tarkoitukseen, vapaus tutkia ja muokata ohjelmaa, vapaus kopioida ohjelmaa sekä vapaus kehittää ohjelmaa eteenpäin ja julkaista paranneltuja versioita muidenkin hyödynnettäväksi) läpikäynti ja erittely. Stallman kävi näitä läpi konkreettisin esimerkein, ja kytki vapauksia hienosti toisiinsa.

Stallman myös painotti näiden vapausnäkökulmien ensisijaisuutta verrattuna avoimen lähdekoodin ohjelmistotuotannossa tuomiin hyötyihin. Stallmanin näkökulmasta avoimesta lähdekoodista puhuvilla, tuotannon hyötyjä korostavilla, on hyvin erilaiset perusarvot verrattuna vapaasta ohjelmistosta puhuviin – siis Stallmanin kannalla oleviin.

Kahtiajaon kuvaus on paikkansapitävä, mutta itse epäilen että kyse olisi erilaisista perusarvoista. Vaikka Stallman onkin puheissaan oikeassa, kyllä ohjelmakoodin kirjoittamisessa on kuitenkin kysymys tuotannosta. Tällöin lisenssin valinnassa on minun mielestäni ennenkaikkea kysymys siitä, kuka korjaa tuotannosta koituvan hyödyn.

Kirjoitan aiheesta pidemmin ja monipuolisemmin, kunhan ennätän. Ainakin Commons.fi:hin toivon mukaan jossain vaiheessa tekstiä ilmestyy.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *