Miksi TTIP-sopimus on hylättävä

Kävin eilen Vantaan eurovaalifoorumissa keskustelemassa TTIP-sopimuksesta. Paikalle oli saapunut edustajia lukuisista puolueista, ja keskustelu oli vilkasta – joskin melko samanmielistä.

Mielestäni se ei täysin haitannutkaan, koska keskustelu pyöri myös kysymyksessä siitä, kuinka vallitsevan politiikan suuntaa voitaisiin muuttaa. Ohessa omia ajatuksiani sopimuksesta ja keskustelussa nousseista teemoista.

Yritykset valtioiden kimpussa

Taannoin Philip Morris nosti kanteen Australian ja Uruguayn hallitusta vastaan. Syynä oli tupakointia liiaksi rajoittava lainsäädäntö. Tämä on esimerkki oikeudenkäynneistä, jollaisia Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen NAFTA:n pohjalta tehdään.

Vastaavaa on edessä myös, mikäli euroopan komission ja Yhdysvaltain väliset TTIP-vapaakauppasopimusneuvottelut etenevät. TTIP-sopimukseen sisältyy pykälä, jonka mukaan yritys voi nostaa kanteen valtiota vastaan, mikäli se katsoo voittojensa vaarantuvan. Tässä ollaan ison periaatteellisen kysymyksen äärellä: voivatko yritykset kävellä valtioiden yli? Siinä missä valtiossa valtaa käyttävät voidaan valita vaaleilla, yritysten johtajiin eivät pääse asiakkaat eivätkä työntekijätkään vaikuttamaan. Toinenkin kysymys on syytä esittää: voidaanko kaikki alistaa voiton tavoittelulle? Voidaanko mikä tahansa laki asettaa kyseenalaiseksi, jos se vaarantaa liikevoitot?

Vapaakauppa ei työllistä

TTIP-sopimusta yritetään myydä EU:n kansalaisille sillä perusteella, että yritysten sääntelyn purkaminen lisää työllisyyttä. Kuulemma turhaa byrokratiaa pitää karsia. Kuulostaako tutulta? Samoja tarinoita kerrotaan myös täällä Suomessa, esimerkiksi istuvan hallituksen ministerien suilla.

Väittämät TTIP-sopimuksen edullisista vaikutuksista talouteen pohjautuvat Euroopan komission omaan selvitykseen ja sen kaikista optimistisimpaan tulevaisuusskenaarioon. Paljon todennäköisempänä komissio pitää 0,1:n prosentin taloudellista kasvua, joka on hyvin mitätön hyöty.

Tosiasiallisesti sääntelyn purkaminen ei tulisikaan hyödyttämään taloutta yleisesti, vaan ennen kaikkea suuryrityksiä. Häviäjiä olisivat tavalliset kansalaiset – eikä pelkästään yksittäiset kansalaiset, vaan ennen kaikkea kansalaisyhteiskunta.

Riskejä sääntelyn purkamisen myötä olisivat lisääntyvä ympäristön tuhoaminen, AY-liikkeen voiman heikkeneminen, löyhempi kemikaalilainsäädäntö ja heikentyvä digitaalinen yksityisyyden suoja.

Neuvotteluprosessi on epädemokraattinen

TTIP-sopimuksessa ja sen neuvotteluprosessissa näkyy selkeästi myös EU:n luonne. TTIP on suuryritysten etuja ajava sopimus, joka heikentää demokratiaa ja alistaa niin ympäristön kuin ihmisenkin voiton tavoittelulle. Siitä neuvotellaan suljettujen ovien takana kansalaisilta piilossa, eikä juuri mitään tietoja kerrota julkisuuteen. Kaiken huippuna neuvotteluja käyvä EU-komissio ei ole edes vaaleilla valittu elin. Syystä voi kysyä, kenen arvoja nykymuotoinen EU ajaa, ja millä tavoin?

Vastarintaa on laajennettava

TTIP-sopimuksessa ei olekaan kysymys vain yksittäisestä heikennyksestä, vaan suuremmasta periaatteellisesta kamppailusta: annetaanko kansalaisyhteiskunnan jo aiemmin (esim. MAI- ja ACTA-sopimuksissa) hylkäämien tavoitteiden mennä läpi? Vai ryhdytäänkö kasaamaan vastavoimaa, joka kykenee torjumaan tämän sopimuksen, ja laajemminkin muuttamaan politiikan suunnan toiseksi.

Viimeksi MAI-sopimuksen vastustus synnytti vahvoja kansalaisliikkeitä, jotka ovat jatkaneet näihin päiviin. Siksi juuri TTIP-sopimuksen vastavoimista löytyvät uuden Euroopan rakennusaineet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *