Yhä syvemmälle paskaan

Sunnuntaihesarissa julkaistiin Jari Sarasvuon kirjoitus Työstressi johtuu heikkoudesta.

Facebookissa kävinkin sitten mielenkiintoista väittelyä tätä artikkelia puolustavan henkilön kanssa. Tyypin keskeinen ajatus oli sama kuin Sarasvuollakin: stressi on ihmisen omaa heikkoutta. Minä huomautin, että eri ihmisillä on erilainen stressinsietokyky. Jotkut ovat sen verran herkempiä persoonallisuuksia, että eivät kestä niin suurta painetta. Toiset, paremmin pärjäävät taas eivät aina ole sosiaalisilta taidoiltaan niin kaksisia.

No eipä mitään. Väittelytoverini vastasi, että niin työstressi kuin nuorison parissa yleistyvä masennuskin johtuu siitä, että nykynuorilla ei ole parempaa valittamisen aihetta. Ovat pilalle hemmoteltuja, kun ei tarvitse tehdä 12 tunnin työpäivää savotassa 40 asteen pakkasessa.

Monet ystäväni ja tuttavani ovat olleet vakavasti masentuneita tai muiden mielenterveysongelmien kourissa. Siksi minusta on todella loukkaavaa, kun joku sanoo, että ihmiset masentuvat siksi, että ovat pilalle hemmoteltuja. Masennus ei ole mikään itse valittava asia, vaan osin biologisista syistä ja osin ympäristötekijöistä aiheutuva kammottava olotila, jota ei voi toivoa kenellekään.

Masennusta aiheuttaa hektinen työelämä ja jatkuvasti liian kovia vaatimuksia ihmisille asettava viihdeteollisuus. Masennus syntyy riittämättömyyden tunteesta. Tuntemani masentuneet ihmiset inhoavat Facebookia, koska tuntevat itsensä aina luusereiksi katsoessaan muiden hyvää mieltä pursuavia päivityksiä. Tuntemani masentuneet katsovat TV:stä laihoja, kauniskasvoisia ihmisiä, ja masentuvat koska eivät itse näytä samalta.

Tuntemani masentuneet tekevät töitä hullun lailla aamusta iltaan, ja romahtavat lopulta henkisesti niin, että itkevät päiväkausia sängynpohjalla kykenemättä tekemään mitään. Tuntemani masentuneet eivät pysty tekemään töitä opiskelujen ohella. Ja tuntemani masentuneet ovat myös kaikista tutuistani herkimpiä, älykkäimpiä ja mukavimpia ihmisiä.

Ja nyt Jari Sarasvuo kirjoituksessaan kertoo, että eniten rakastamieni ja kunnioittamieni ihmisten henkinen romahtaminen on heidän oma vikansa. Että tällä kaikella ei muka ole mitään tekemistä ympäröivän yhteiskuntamme kanssa. Yhteiskunnan, jossa pärjää parhaiten narsistinen luonteenlaatu. Yhteiskunnan, joka kuluttaa luonnonvarojansa yhä kiihtyvällä tahdilla. Yhteiskunnan joka tuhoaa työpaikkoja ja oikeaa työtä finanssipääoman kustannuksella, ja joka nostaa huonoista oloista tulevia ihmisiä joka syksy erilaisten tosi-TV-formaattien kautta koko kansan ilkuttavaksi ja joka syytää päivästä toiseen ihmisiä vituttavaa joutavaa paskaa iltapäivälehtien, TV:n, radion ja netin kautta kaikkien naamalle.


Hallitus antaa budjettiriihessään hervottomat veronalennukset yrityksille. Ne tulevat suurelta osin valumaan osinkoina muutaman ökyrikkaan taskuun. Tavalliselle kansalle kerrotaan, että alenevat verotulot johtuvat kestävyysvajeesta. Rikkaille annettavat veronalennukset vaativat ottamaan köyhiltä: työttömyysturvasta leikataan 92 miljoonaa ja toimeentulotuesta 13 miljoonaa. Lisäksi nostetaan alvia 200 miljoonaa ja muita valmisteveroja toinen mokoma.

Syksymmällä on luvassa palkkaneuvottelut, kun työehtosopimukset ovat katkolla. Kaikki työnantajat ovat kilpaa vaatineet palkkamalttia. Se tarkoittaa, että samat työt tehdään yhä huonommalla palkalla ja surkeammilla ehdoilla.

Urpilainen haluaa ”rakenteellisia uudistuksia”. Suomeksi tämä tarkoittaa hyvinvointivaltion rakenteiden purkamista. Vähemmän rahaa koulutukseen, päivähoitoon ja ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön.

Tavallaan minä ymmärrän väittelytoverini ajatusmaailman: kun kaikki eduskuntapuolueet ja työnantajajärjestöt toteavat yksissä tuumin, että on vain yksi tie: leikkausten ja kurjistamisen tie; ja kun mediakin nämä horinat kritiikittä nielaisee ja kyselee kansalta, mistä se olisi valmis leikkaamaan, niin siinä tilanteessa ei ole vaihtoehto, että työstressi johtuisi liiasta työnteosta ja huonoista sosiaalipalveluista. Silloin ainoa tapa välttää kollektiivinen vastuu masentuneista on sysätä vastuu heidän omille niskoilleen. Sillä jos myöntäisimme, että ”rakenteelliset uudistukset” ja palkkamaltti nimenomaan aiheuttavat lisää työstressiä, joutuisimme tunnustamaan, että olemme vajoamassa yhä syvemmälle paskaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *