Kieltämisen politiikkaa

Vasemmistoliiton puoluehallituksen päätös erottaa Jyrki Yrttiaho tuntui todella omituiselta. Verkkokeskustelijat ovat jo nostaneet esille sen, miten erottaminen luo vaikutelman ettei puolue kestä hallituspolitiikkansa arvostelua tai osaa siihen mitenkään vastata, on ristiriidassa demokratian ja avoimuuden tavoitteiden kanssa ja viime kädessä pelaa Vasemmistoliiton vastustajien pussiin.

Kaikki hyviä huomioita.

Näin naapuripuolueesta en haluaisi liiaksi työntää lusikkaani toisten asioihin, mutta teenpä sen nyt kuitenkin. Näkökulmana minulla tosin on oma puolueeni, SKP. Minusta on nimittäin kummallista, miten vielä parikymmentä vuotta sen jälkeen, kun Vasemmistoliitto potki SKP:läiset pihalle, yllättävän monet puolueessa tuntuvat tekevän politiikkaa SKP:n negaation kautta. (Samaa piirrettä muuten löytyy myös SKP:läisistä, joista yllättävän moni tuntuu ajattelevan, että koko SKP:n olemassaolon tarkoitus on nimenomaan protesti Vasemmistoliittoa kohtaan – ei siis esimerkiksi kommunististen tavoitteiden eteenpäinvieminen.)

Olen monesti jutellut tuttujen Vasemmistonuorten kanssa, ja kysynyt, miksi Vasemmistoliitto ei voisi joissain vaaleissa liittoutua SKP:n kanssa. Siitähän olisi puolueelle reaalista hyötyä lisä-ääninä. Vastaus on kerta toisensa jälkeen sama, minusta ainakin pähkähullulta tuntuva selitys: jos Vasemmistoliitto tekisi vaaleissa yhteistyötä SKP:n kanssa, sen saama äänimäärä romahtaisi dramaattisesti. Perustelu on outo ottaen huomioon, että kaikkien vasemmistopuolueiden kannatus on laskenut kuin lehmän häntä viimeiset kaksikymmentä vuotta.

Taisi mennä taas tämäkin peliliike suoraan Kokoomuksen pussiin.

Samanlaista SKP:n negaatioon perustuvaa poliittista linjaa tuntuu edustavan tämäkin erottamisvaatimus: SKP:n tilaisuudessa esiintyminen vaarantaa jollain mystisellä tavalla puolueen uskottavuuden. (Toisin kuin se, että vaalilupauksien ja hallituksessa harjoitetun reaalisen politiikan välillä on melkoinen ristiriita?)

Minusta on käsittämätöntä, miten edelleen jostain nousevat esille nyt jo 20 vuotta vanhat, täysin aikansa eläneet jakolinjat. Eipä ihme, jos kukaan ei pidä meitä erityisen uskottavina vaihtoehtoina, ja protesti valuu nationalistisille populistipuolueille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *