Parempaa julkista keskustelua

Osmo Kokon vaatimus rekisteröitymispakosta nettiin on herättänyt paljon keskustelua.

Janne Paalijärven kirjoituksessa esimerkiksi nostettiin hyvin esille sensuuritoimien järjettömyys. Samaan aikaan Tuomas Saloniemi pohdiskeli sitä, miten hankala Internetissä on käydä poliittista keskustelua, josta olisi jotain hyötyä jollekulle.

Paalijärvi omassa kirjoituksessaan ei ehdota muuta kuin sitä, että kehnoja kommentteja ja törkyä pitää kestää. Tiettyyn rajaan asti tämä varmasti onkin totta. Sen rajan toisella puolella ovat sitten kunnianloukkaukset ja muut rikoslaissa määritellyt rangaistavat teot, kuten Saku Timonen kirjoittaa. Minä haluaisin tässä yhteydessä heittää pari ajatusta siitä, millaiset asiat edistävät järkevää julkista keskustelua politiikasta.

Pienet yhteisöt ovat parempia kuin suuret

Mielestäni kysymys on paljon yhteisön koosta. Olen toiminut lukuisilla foorumeilla, joissa keskustelijat ovat voineet olla anonyymejä tai yhtä hyvin omalla nimellään. Kuitenkin kaikissa tapauksissa ihmiset on jollain tasolla tiedetty: tuo on se tyyppi, joka postaa joka ketjuun, ja oikeasti tietää asioista. Tuo taas on se, jonka ajatuksista ei kukaan ymmärrä mitään.

Siksi omalla nimellään esiintymisen pakko ei ratkaise mitään, kuten Paalijärvi huomauttaakin: esimerkiksi Facebook on niin suuri yhteisö, että siellä myös omalla nimellään esiintyvät ovat suurimmalle osalle käyttäjistä täysin anonyymejä henkilöitä. Facebookissa on myös lukuisia rinnakkaisia ja sisäkkäisiä yhteisöjä. Viime kädessä meillä jokaisella on oman kaverilistamme ja sille tehtyjen alalistojen muodostamia henkilökohtaisia yhteisöjä. Tämä hankaloittaa keskustelun käymistä, kun ei ole varmaa kenen kanssa sitä käydään.

Mitä suuremmaksi yhteisö käy, sitä tärkeämpää on myös sen rakenne. Esimerkiksi eri aihealueet eri tyylisille keskusteluille, ja moderaattorit, jotka pitävät huolen, että kullakin alueella keskustellaan etupäässä sinne kuuluvista asioista.

Lasken paljon blogien varaan

Blogikirjoituksen kirjoittaminen on isompi vaiva kuin foorumipostauksen tai Facebook-kommentin. Siksi kaikista tylsimpiä oksennuksia ei blogeiksi tehdä. Toisekseen blogien yhdisteleminen ja jakaminen on näppärää siksikin, että ihmiset voivat oman makunsa mukaan valita fiksut blogikirjoitukset. Siksi blogit muodostavat mielestäni fiksun poliittisen keskustelun selkärangan.

Oikea toiminta parantaa keskustelua

Jos päätöksentekoa muutetaan niin, että vaikkapa kansalaiskokoukset päättävät laeista tai rahojen käytöstä, paranee myös keskustelu. Niin kauan kuin keskustelua käyvät tietokoneidensa äärellä istuvat viranomaisten hallinnollisten toimenpiteiden kohteet, ei ole ihmekään, jos puheenvuorot ovat järjettömiä.

Mikäli ihmiset pääsisivät laajemmin osallistumaan omaa itseään koskevaan päätöksentekoon ja konkreettiseen toimintaan oikeuksiensa puolesta, myös keskustelun laatu parantuisi. Ihmisillä olisi jonkinlainen tuntuma siihen, millaisessa poliittisessa todellisuudessa kulloinkin liikutaan.

Millaiset johtajat, sellainen kansa

Keskustelun kehnosta laadusta nillittävän kansanedustajan kannattaisi myös vilkaista ympärilleen: millaisin argumentein poliittista keskustelua käydään tällä hetkellä Suomen valtajulkisuudessa? Esitetäänkö täysin järjettömät ääriliberaalit mielipiteet vakavasti otettavina? Väittääkö joku, että yritysverojen alentaminen kaventaa tuloeroja? Onko mitään perusteluja sille väitteelle, että peruspalveluiden järjestämisoikeuden poistaminen joiltakuilta parantaa terveyspalveluja?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *