Linux ja Fast Track Ultra

EDIT 1.3.2013:

Kirjoitin kattavamman jutun kortista englanniksi. Lisäsin siihen ohjeet myös input-reitityksestä ja efektien ohittamisesta. Tiivistelmä suomeksi menee näin: laita kaikki muut paitsi alla neuvotut liu’ut nolliin.

Taakse jäänyt kevät on ollut täynnä laitehankintoja. Hommasin nimittäin elämäni ensimmäisen ulkoisen äänikortin, M-audion Fast Track Ultran. DLX Musicissa muutaman kerran vierailtuani ja korttia ”ruotsin varastolta” odoteltuani kyllästyin ja päätin tsekata miten Musa-Fazer palvelisi. Ja niinhän siinä kävi, että F-musiikin hyllystä löytyi tuliterä Fast Track Ultra rapsakkaan 280 euron hintaan!

Tältä se noin suurin piirtein näyttää. Huomaa kaksi kuulokeliitäntää!

Miksi Fast Track Ultra?

Miksi päädyin hankkimaan M-audion äänikortin, vaikka olen kuullut niistä lähinnä huonoa ja ainoat omakohtaiset kokemukseni kyseisen puljun äänikorteista ovat lukioajoilta peräisin olevat karvaat muistot, kuinka ProFire LightBridge ei vaan toiminut OS X:n kanssa?

Syy on tämä: maailmassa on tietojeni mukaan neljä USB2-äänikorttia, jotka toimivat Linuxissa:

  • Roland/Cakewalk UA-101
  • Roland/Edirol UA-1000
  • M-Audio Fast Track Ultra
  • M-Audio Fast Track Ultra 8R

Näistä Fast Track Ultra on ainoa, jossa on 6 line inputtia ja 6 line outputtia. Vielä tarkemmin sanoen: Fast Track Ultra on ainoa äänikortti, jossa ylipäätään on mahdollisuus enempään kuin yhteen stereoulostuloon. Ja minähän haluan nimenomaan kaksi stereoulostuloa, jotta pystyn halutessani monitoroimaan kuulokkeiden kautta.

(EDIT: USB-äänikorttien ajurikehittäjä Clemens Ladisch kyllä väittää, että kaikki USB2-äänikortit ovat standardinmukaisia, ja siksi pakostakin toimivat Linuxissa. Tulikohan tehtyä taas huono hankinta?)

Firewire-äänikorteissa olisi enemmänkin valinnanvaraa, mutta Thinkpadini firewireliitäntä on heppoinen nelipinninen viritelmä etupaneelissa. Minulla toki on myös erillinen lisäkortti, jossa on kaksi kuusipinnistä FW400-liitäntää, mutta sekään ei tunnu maailman kätevimmältä tavalta kytkeä jotain niinkin kriittistä kuin äänikortti koneeseen. Olen kuitenkin loppujen lopuksi melkoinen hutilus, enkä halua että kesken kiihkeimpien live-hetkien äänikortin johto (tai laajennuskortti) irtoaa koneesta, ja ääni seisahtuu täysin. Siksi siis USB-äänikortti on minulle ihanteellinen: Thinkpadin USB-liitännät ovat kyljessä pystysuuntaisesti, eli johto on sangen tukevasti koneessa kiinni!

No toimiiko se?

Pakko myöntää: en ole ihan varma vielä. Periaatteessa kortti on pelittänyt juuri niinkuin pitääkin: isken sen koneeseen kiinni, vaihdan Jack Controlista oikean äänikortin käyttöön ja homma toimii. Käytännössä kuitenkin olen kohdannut säännölliä xruneja noin kymmenen minuutin välein. Asetuksia muutettuani vaikuttaa, että tasaisin väliajoin kortti syystä tai toisesta vääristää äänen (kieltämättä tyylikkään kuuloisesti). En ole varma, haluanko livesetuppiini säännöllisiä rapsahduksia tai muita häiriöitä, enkä myöskään ole varma, ovatko ne merkki laajemmasta epävakaudesta. Entä jos kortti yllättäen kaatuu livenä? Tähän on tietenkin vain yksi vastaus: enemmän testailua!

Reitityspulmia

Fast Track Ultrassa on monimutkainen sisäinen reititysjärjestelmä. Kortissa on kahdeksan fyysistä eli analogista sisäänmenoa, ja kahdeksan virtuaalista sisääntuloa. Vastaavasti on kahdeksan virtuaalista ulosmenoa ja kahdeksan analogista ulostuloa. Jokaisen virtuaalisen ulosmenon voi reitittää jokaiseen fyysiseen ulostuloon. Linuxissa tämä tarkoittaa, että Alsamixerissä näkyy kaikkiaan 128 liukua, joilla tätä reititysjärjestelmää kontrolloidaan. Oletuksena kaikki liu’ut myös ovat tapissa, eli jokainen virtuaalinen ulosmeno on reititetty jokaiseen analogiseen ulostuloon. Tämän huomaa nopeasti, kun yrittää kuunnella normaalia stereomateriaalia. Ongelmaan on simppeli ratkaisu: avataan Alsamixer, ja säädetään suurin osa liu’uista nolliin! Liu’ut on ryhmitelty fyysisten ulostulojen mukaan kahdeksan liu’un ryhmiin. Ensimmäiset kahdeksan liukua siis ohjaavat, mitkä digitaaliset ulosmenot reititetään ensimmäiseen fyysiseen ulostuloon.

Kaikki kahdeksan digitaalista ulosmenoa on reititetty analogiseen ulostuloon numero yksi.

Ratkaisu on siis jättää ensimmäinen liuku täysille, ja tiputtaa loput seitsemän nolliin. Vastaavasti seuraavasta kahdeksan ryhmästä ylös jätetään liuku numero kaksi, kolmannesta ryhmästä kolmas liuku ja niin edelleen. Kuulostaa näin selitettynä vaikealta, mutta on tosiasiassa aika simppeli toimenpide.

Korjattu tilanne: vain ensimmäinen virtuaalinen ulosmeno on reititetty analogiseen ulostuloon numero yksi.

Kun asetukset on tehty, annetaan komentoriviltä käsin pääkäyttäjän oikeuksilla käsky

alsactl store

Tämä tallentaa asetukset tiedostoon /var/lib/alsa/asound.state, josta Alsa ne jatkossa aina käynnistyksen yhteydessä lataa.

Lähetin asiasta postia Clemens Ladishille, ja liitin mukaan oman asound.state -tiedostoni. Minun mielestäni simppelein oletusasetus on, että jokainen digitaalinen ulostulo ohjataan numeroaan vastaavaan fyysiseen ulostuloon, ja sisäänmenojen puolella sama homma. Me Linux-käyttäjät emme koko reititysominaisuutta tarvitse, kun meillä on Jack, joka tarjoaa tarpeen vaatiessa paljon laajemmat reititysmahdollisuudet. Riittää kun jokainen analoginen sisääntulo ja ulosmeno on reititetty digitaalisiin vastineisiinsa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *