Ubuntu, Canonical ja avoimen koodin ekosysteemit

Jokin aika sitten julkaistu Ubuntu Phone sai minut pohtimaan, mikä Ubuntussa ja Canonicalissa on aina minua viehättänyt, mikä taas inhottanut.

Olen käyttänyt Ubuntua vuodesta 2006 lähtien. Välissä oli taukoja, jolloin käytin hyvin kustomoitua versiota järjestelmästä, ja jolloin en käyttänyt konetta ollenkaan, mutta suuren osan ajasta olen käyttänyt Ubuntun oletuskäyttöliittymää. Viimeisinä muutamana vuotena en ole enää muokannut mitään muuta kuin vaihtanut vain taustakuvan.

Olen myös vuosikausia seuraillut Ubuntu-kriittisiä kommentteja, joissa järjestelmä arvioidaan jotenkin ”epäaidoksi” Linux-jakeluksi, tai syytetään Mark Shuttleworthia milloin mistäkin. Ubuntu-fanboy en mielestäni koskaan ole ollut, mutta en ole myöskään kuulunut niihin ihmisiin, jotka ovat haukkuneet Ubuntun lyttyyn.

Miksi pidän avoimesta lähdekoodista

Syy, miksi alun perin ryhdyin käyttämään Ubuntua, on tämä: minun mielestäni avoimen lähdekoodin ei tule olla mitään peräkammarin poikien salatiedettä, johon pitää vihkiytyä sisälle, ja jonka pitää olla hirvittävän vaikeaa. Minusta avoimen lähdekoodin järjestelmien idea ei ole se, että jokainen käyttäjä kääntää softansa itse, tekee muutoksia lähdekoodiin, laittelee patcheja ja seuraa kehittäjien sähköpostilistaa tarkasti.

Minusta avoimen lähdekoodin idea on, että kaikkien yleisesti käyttämät järjestelmät on mahdollista muuntaa toisenlaiseksi kenen tahansa toimesta. Että kuka tahansa voi lähteä kaivautumaan järjestelmään sisälle, ja oppia asioita sitä kautta. Ja että myös niillä, jotka eivät osaa ohjelmoida, voisi olla vaikutusvaltaa ohjelmien suunnittelussa ja toteutuksessa. Ubuntu vaikutti mainiolta kompromissilta, jossa avoimen lähdekoodin teknologia on paketoitu helposti käytettävään muotoon, jonka muunteluun ja kehittelyyn on silti täydet oikeudet.

Nyt alkaa kuitenkin olla selvempää, mihin Canonical strategiallaan tähtää. En ole erityisen yllättynyt, että suunta on aivan toinen kuin minne itse haluaisin: kyseessä on kuitenkin yksityisomisteinen yhtiö, joka tähtää liikevoittoon.

Ekosysteemien taistelu

Viime vuosina fokus on (ehkä Applen ja iPhonen johdolla) siirtynyt käyttöjärjestelmistä kohti ekosysteemejä. Nykyään ei osteta ja myydä enää ohjelmistoja, vaan palveluja ja niiden ympärillä toimivia käyttäjäyhteisöjä. En tiedä aavistiko Mark Shuttleworth tämän perustaessaan Ubuntua, mutta ainakin Ubuntu sopii nykyiseen trendiin loistavasti. Oleellista ei enää ole, saako järjestelmästä liikevoittoa tai mitä ominaisuuksia sillä itsessään on. Yhä enemmän painopiste siirtyy siihen, mitä järjestelmällä ja sen ympärillä olevalla käyttäjä- ja kehittäjäyhteisöllä voi saada aikaan.

Käyttäjäyhteisöistä on nykymaailmassa tullut myytävää tavaraa, ja aivan kuten tuotantoeläimiinkään ei kannata tuhlata liiaksi rakkautta, ei yhteisön loputon paapominenkaan ole taloudellisesti kannattavaa. Ja nyt tulee se varsinainen ongelma: Linuxin ja avoimen lähdekoodin ympärillä on ollut tällainen ekosysteemi jo ennen Ubuntua. Se käyttäjäyhteisö on myös ollut eriluontoinen: siinä on ilmennyt selviä pyrkimyksiä pois kaupallisten yritysten hallinnan alaisuudesta.

Ubuntu: distrosta käyttöjärjestelmäksi

Ubuntu alkoi Debianin päälle rakennettuna, Gnome-työpöytää käyttävänä melko normaalina jakelupakettina. Vuosien saatossa Canonical on kuitenkin kehittänyt enenevissä määrin omaa ekosysteemiään: se on rakentanut oman graafisen käyttöliittymän, oman sovelluskaupan, ja myös oman puhelin- ja TV-käyttöjärjestelmän.

Canonicalia ei kiinnosta, onko sen kehittämää teknologiaa helppo muunnella ja integroida muihin projekteihin. Ja tässä on mielestäni koko ongelman ydin: Unityn kehittämiseen käytetty valtava resurssien ja energian panostus hyödyttää Fedoraa tai Susea hyvin vähän. Canonical ei neuvottele yhteisistä standardeista eri työpöytäympäristöjen välillä, vaan kehittää omat. Sitä ei kiinnosta yhteisen asennuspakettiformaatin tai ohjelmavaraston tai ohjelmakaupan kehittäminen. Se kehittää oman. Ubuntusta on tulossa uudenlainen walled garden.

Sangen loogisia toimia yksityiseltä yritykseltä, mutta sangen turhauttavaa avoimen lähdekoodin kehittäjäyhteisön kannalta. Avoimen lähdekoodin idea ei ole pelkästään koodin avoimuus, vaan siihen kuuluu myös kehitysprosessin avoimuus ja moninapaisuus. Malliin ei kerta kaikkiaan sovi, että yksi toimija hyötyy muiden projekteista, mutta ei anna mitään erityisen käyttökelpoista takaisin.

Mitä pitäisi tehdä?

Ubuntu Suomen suhteen tilanteesta alkaa jo muodostua ongelma, kun Canonicalin kanssa asioiminen on byrokraattista ja palvelimet briteissä. Useamman kerran foorumi on hidastellut, ja suoranaisia käyttökatkoksiakin on esiintynyt. Alkaa yhä selvemmin näkyä, että Canonical ei ole olemassa yhteisön tarpeita varten, vaan yhteisö on olemassa Canonicalin tarpeita varten.

Minusta tilanne on ongelmallinen, enkä ole aivan varma kuinka tilanteessa pitäisi toimia. Ehkä meidän Ubuntu-käyttäjien on ryhdyttävä puolustamaan rakastamaamme käyttöjärjestelmää Canonicalin toimia vastaan.

Älkää tuomitko minua noviisiksi tai Ubuntu-kuplassa eläväksi: olen kääntänyt Kernelin Ingo Molnarin patcheilla, käyttänyt Arch Linuxia vakavissani parisen vuotta ja Debian-järjestelmiä toisen mokoman sekä touhunnut paljon yksinkertaisten ikkunamanagerien, esimerkiksi Fvwm:n ja Fluxboxin kanssa. (Okei, tämä kuulostaa lähinnä tosi epätoivoiselta yritykseltä pelastaa kasvoni.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *