Onko perustulo yhteinen hiekkalaatikko?

Facebookissa levisi viime viikolla kuva, jossa perustuloa verrattiin hiekkalaatikkoon. Kaikki ovat siellä tasa-arvoisesti leikkimässä: niin työntekijät kuin työnantajatkin. Kysyin kuvan piirtäjältä, Anna Korhoselta luvan julkaista teos blogissani, ja hän sen ystävällisesti myönsikin! (Ei kuitenkaan puhunut mitään lisensseistä, joten oletan, että tätä ei saa kopioida edelleen.)

Tämän postauksen varsinainen idea ei ole kuitenkaan analysoida tuon kuvan sisältöä (vaikka se näyttääkin minun mielestäni lähinnä demarien tekemältä parodialta perustuloajattelusta), vaan esittää muutama pointti, jotka tuppaavat unohtumaan perustulokeskustelussa. Minun mielestäni näissä on kyse keskeisistä asioista, joita vasemmiston pitäisi miettiä hyvin tarkkaan.

Huomautettakoon vielä, että nämä eivät ole valmiiksi muotoutuneita käsityksiäni, vaan todellakin haluan haastaa ihmisiä keskustelemaan perustulosta.

Miksi vastakkainasettelut katoaisivat perustulon myötä?

Kuvassa työntekijät ja työnantajat ovat yhteisellä hiekkalaatikolla. Onko mitään syytä olettaa, että näin todellisuudessa tapahtuisi? Työntekijän intressi olisi perustulon jälkeenkin saada kunnollinen palkka työstään, ja työnantajan intressi edelleenkin maksaa mahdollisimman vähän palkkaa ja tehdä sitä kautta mahdollisimman paljon voittoa. Tämä perusasetelma ei ole aikojen saatossa muuttunut miksikään, vaikka minkälaisia sosiaaliturvajärjestelmiä on rakennettu.

Edelleenkin siis työnantajan etu olisi työntekijän haitta, ja päinvastoin.

Miksi Lasse Männistö kannattaa perustuloa, mutta metalliduunarit vastustavat?

Miksi Lasse Männistö, kovan linjan kokoomuslainen, kannattaa perustuloa? Tuskin ainakaan siksi, että haluaisi taata työntekijöille mahdollisimman hyvät neuvotteluasemat suhteessa työnantajiin. Eiköhän Männistö kaipaa perustulolta sitä, mikä on monesti aiemminkin ääneen lausuttu: työntekijän olisi perustulon turvin helpompi ottaa vastaan satunnaista ja pienipalkkaistakin työtä, koska ”pienikin työ on puhdasta plussaa” (kuten hiekkalaatikkokuvassa yksi hahmoista asian tiivistikin).

Nyt ehkä joku sanoo, että ei Männistö ole kovan linjan kokoomuslainen, kun sehän puolustaa homojen oikeuksia ja on niin mukavan näköinenkin, mutta jos hänen talous- ja sosiaalipoliittisia kantojaan katsoo, niin ne eivät todellakaan ole vasemmistolaisia. Kaukana siitä.

Vasemmiston kannattaa kysyä, mikä takaa perustulolle niin korkean tason, että työntekijän ei ole pakko ottaa vastaan mitä hyvänsä pienipalkkaistakin työtä sen verran kuin sattuu saamaan, niillä ehdoilla, mitkä työnantaja sattuu sanelemaan.

Kun puhutaan perustulon vastustajista, on helppo sanoa, että nykyinen AY-liike on jämähtänyt menneisyyteen, eikä siksi kannata perustuloa. Minusta AY-liikkeen suurin ongelma ei kuitenkaan ole menneisyyteen jämähtäminen, vaan se että johto on etääntynyt liian kauaksi työntekijöiden arjesta, ja siksi ajaa jäsentensä etua kehnosti.

Työntekijöiden kaipaamat palkankorotukset jäävät toistuvasti saamatta AY-liikkeen lepsun linjan takia, ja luultavasti samasta syystä AY-liike lähinnä puolustelee nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää, vaikka se ei suurinta osaa käyttäjistä tyydytäkään.

Jos kuitenkin mennään jututtamaan palkkatöissä olevia perusduunareita, niin aika harva sielläkään on erityisen kiinnostunut perustulosta. Mistä tämä johtuu? Helppo vastaus olisi syyttää perustulon kannattajien sosiaalista asemaa: duunarin ajattelee, että perustulo on kaupunkilaishaihattelijoiden horinaa, tai että kokopäivätyöläiset koko lystin maksaisivat.

Vasemmiston pitäisi kuitenkin miettiä huolellisesti, mitä perustulo oikeastaan tarjoaa vakituisessa palkkatyössä olevalle. Tarjoaako se pienen rahasumman, jonka turvin työnantajan esittämät palkkatason heikennykset on helpompi hyväksyä? Onko tämä paras ratkaisu kehnoihin palkankorotuksiin? Jos se tarjoaa jotain muuta, niin mitä? Paremman suojan työttömyyttä vastaan, ja sitä kautta suuremman rohkeuden ryhtyä työtaisteluihin potkujen uhallakin?

En ole mistään  löytänyt tarkempia perusteita, miksi muutaman sadan euron perustulo jotenkin oleellisesti parantaisi duunarien neuvotteluasemaa tilanteessa, jossa koko AY-liike on rampautunut täysin. Nykyisellään ansiosidonnainen työttömyysturva on kuitenkin helposti korkeampi kuin Vasemmistoliiton esittämä 750 euron perustulo, ja myös työmarkkinatuki on vain hivenen 750 euroa alempi. Töistä pois potkittu duunari siis saa jo nykyään ehdotetun perustulon verran tai enemmänkin rahaa. Silti työväenliike pistää kampoihin verraten vähän.

Se kaikista suurin kysymys

Perustulosta on puhuttu melko paljon siihen nähden, miten vähän asiaa on pohdittu luokka-asetelmien kannalta. Miten perustulo jakaa yhteiskuntaluokat? Periaatteessahan vasemmistolaista sosiaaliturvauudistusta kannattaisivat kaikki työväenluokkaisessa tai sorretussa asemassa olevat, ja sitä vastustaisi ennenkaikkea porvaristo.

Mutta millainen sosiaaliturvauudistus on sellainen, jota ajetaan yhdessä Kokoomuksen kanssa metalliduunarien vastustaessa? Koska historiassa sellainen on saatu läpi?

Tässä yhteydessä on syytä muistaa Suomen itsenäisyysajan historian (tietääkseni) suurin sosiaaliturvauudistusten rypäs, joka ajettiin 50-luvulla läpi yhdessä metalliduunarien kanssa Kokoomuksen vastustaessa!

En esitä näitä kysymyksiä trollatakseni tai vinoillakseni jollekulle. Olen aidosti huolestunut siitä, että nykyisessä perustulokeskustelussa Kokoomus ja Vihreidein oikeistosiipi ottavat vallan, ja tuloksena on riittämätön sosiaaliturva, joka pakottaa ottamaan vastaan mitä tahansa paskaduunia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *