Virallista toisinajattelua

Suomi on toisinajattelijoiden luvattu maa. Täällä on hankala saada valtavirrasta poikkeavia mielipiteitään esille. Paitsi jos ne sattuvat olemaan tietynlaisia. On nimittäin olemassa joukko ihmisiä, jotka voivat julistaa olevansa syrjittyjä toisinajattelijoita, ja jotka julistuksensa myötä saavat todella laajan mediajulkisuuden kaikissa keskeisimmissä viestimissämme. Wahlroosin Nallen puolustajineen ja aatetovereineen kaikki jo tietävätkin, ja Timo Soinin puolueen kärsimä valtava mediapimento on myös tuttua kamaa.

Nyt tähän joukkoon näyttää liittyneen myös Juuso Myllyrinne – mies, jonka ääni on minulle ja varmasti monelle muullekin tullut perin tutuksi takavuosien radiohupailuista. Käydäänpä Juuson poikkeukselliset ja aivan uusia uria avaavat väittämät läpi:

1) Nato on tosi jees, koska emme oikeasti pysty puolustamaan Suomea.

Tässäpä harvinainen ja vaiettu mielipide nykyajan Suomessa. Esimerkiksi Hesarin pääkirjoitukset, Aamulehti tai ylipäänsä ihan kaikki, jotka suunsa pääsevät avaamaan, eivät tällaista kantaa meille saarnaa.

Minun mielestäni päinvastoin on kummallista, miten paljon Nato-myönteistä materiaalia mediassa julkaistaan ottaen huomioon sen, että meidän suomalaisten selkeä enemmistö eli 62 prosenttia edelleenkin vastustaa Nato-jäsenyyttä.

Ja Juuso hei: Venäjä ja Nato kilpailevat niukkenevien luonnonvarojen hallinnasta niin Pohjoisnavalla kuin Lähi-Idässäkin. Jokainen voi itse harkita kasvaisiko vai vähenisikö Venäjän hyökkäyksen uhka Nato-jäsenyyden myötä.

2) Vihreänä ihmisenä kannatan ydinvoimaa, koska kaikki muut vaihtoehdot ovat huonompia.

Tässä visusti salattu totuus, jota ei ole uskaltanut ääneen sanoa muut kuin muutama Vihreiden näkyvä ehdokas lukuisissa eri vaaleissa. Ai niin, paitsi tietysti se kerta, kun Vihreät päättivät hyväksyä hallitusohjelman, joka jätti ovet auki lisäydinvoiman rakentamiselle. Niin, ja toki myös suunnilleen koko suurteollisuus kannattaa ydinvoimaa ”ympäristöystävällisenä” vaihtoehtona.

Mutta näitä lukunottamatta ei kukaan ole pitänyt ydinvoimaa ympäristöystävällisenä, ja sellaiset julkista keskustelua päivästä toiseen hallitsevat valtavat auktoriteetit kuin vaikkapa Suomen Kommunistinen Puolue härkäpäisesti ja todellisuudesta piittaamatta vastustavat ydinvoimaa ja vaativat uusiutuvan energian osuuden lisäämistä.

Minun mielestäni päinvastoin on kummallista, että vihreänä itseään pitävä ihminen on näin näköalaton. Mikäli lisättäsiin määrärahoja tutkimukseen, tulevaisuudessa saataisiin uusia, parempia energiantuotantotapoja syntymään. Tätä nimittäin on joka kerta ydinvoimahankkeita ajettaessa luvattu, mutta vielä ei ole mitään tapahtunut.

3) Suomessa pitäisi olla kuolemantuomio tai ainakin oikea elinkautinen.

Tämä kolmas mielipide ei ole kovin usein Hesarin pääkirjoituksissa esiin noussut. Tosin on siihen hyvä syykin: se ei ole erityisen järkevä. Sen sijaan Helsingin Sanomien keskustelupalstalla (ja sivumennen sanoen kaikilla muillakin suurilla keskustelufoorumeilla) tämä vaatimus nousee tasaisesti esiin. (Sielläkin muuten on tyyppejä, jotka valittaa ettei Suomessa saa olla jotain mieltä).

Nimittäin jos joku poliisipuvussa lahtaa seitsemisenkymmentä lasta heidän kesäleirillään, hänet pitää mieluiten toimittaa paikkaan, jossa hän saa kunnon hoitoa.

***

Tässä siis mielipiteet, jotka yhtenään Suomessa nousevat esiin, ja joiden esittäjät jatkuvasti tekeytyvät marttyyreiksi ja valittavat, ettei heitä kuunnella. Tiedättekö mikä koko tässä hommassa minua riepoo?

Minua riepoo se, että meillä Suomessa saa asioista olla vain yhtä mieltä. Minua riepoo se, että olipa kyse vaalitenteistä tai television keskusteluohjelmista, toimittajat eivät haasta vallankahvassa olevia,  vaan pistävät ahtaalle jo muutenkin altavastaajan asemassa olevat tavalliset ihmiset, ja heidän mielipiteitään edustavat tahot. Minua riepoo, että media jatkuvasti nostaa oikeistolaisia hölmöyksiä laukovia ihmisiä esiin ”toisinajattelijoina”. Milloin viimeksi muistatte, että joku reilusti vasemmistolainen tyyppi olisi päässyt mediassa esille tuollaisena juhlittuna ”toisinajattelijana”? Minä väitän, että siitä on aikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *