Aave kummittelee internetissä

Lähetin tämän tekstin julkaistavaksi SKP:n äänenkannattaja Tiedonantajassa syksyllä 2008. Julkaisivatkin, mutta kukaan ei nähnyt sitä kommentoimisen arvoiseksi.

Aave kummittelee internetissä

Tiedonantajassa käydyn kunnallisvaalien jälkipyykin kiinnostavin heitto tuli Jari Heinoselta: Kenties SKP ei vaikuta olevan riittävästi ajassa kiinni. Tähän voisi esittää tarkentavan näkökannan, joka liittyy uuteen teknologiaan. Mielestäni Internet on sivuutettu SKP:n politiikassa lähes täysin, vaikka sen käyttöön liittyy kysymyksiä, joihin olisi ensiarvoisen tärkeää etsiä vastauksia.

Väitän, että Internet on asettanut tietyt ihmisryhmät aivan uudenlaiseen asemaan, jolle perinteinen porvarillinen taloustiede ei pysty antamaan tyydyttävää vastausta. Tämän väittämän perusteleminen vaatii hieman taustatietoja tekniikasta, eikä siis epämiellyttäviä teknisiä termejä voida täysin välttää. Yritän kuitenkin kirjoittaa mahdollisimman helppotajuisesti.

Internetin perusluonteeseen kuuluu rajoittamaton kopiointi. Kaikki verkossa oleva data on kopioitava koneelta toiselle, jos sitä halutaan tarkastella. Tätä ei voi mitenkään luotettavasti estää. Toinen perusominaisuus on, että verkko on hajautettu. Ei ole olemassa mitään keskustietokonetta, vaan mikä tahansa internetiin liitetty laite voi olla yhteydessä mihin tahansa muuhun internetiin liitettyyn laitteeseen. Tätäkään ei voida täysin luotettavasti estää.

Nettiyhteyksien nopeuduttua nuoret ovat keksineet uuden harrastuksen: he laittavat mielimusiikkiaan omalle tietokoneelleen ja sallivat kenen tahansa kopioida sitä vapaasti internetin kautta. Samoin käy elokuville. Tekijänoikeusjärjestöt ja levy-yhtiöt ovat verranneet jakotoimintaa kaupasta varastamiseen. Vertaus kuitenkin ontuu, sillä musiikki on edelleenkin myös jakajan käytössä. Verkkopiratismia on koetettu verrata perinteiseen piratismiin, mutta ongelma on, että verkkopiraatit eivät rikastu toiminnallaan. Lähin vertauskohta lienee vanhanaikainen kaverille kopiointi, jossa esimerkiksi vinyylilevy kopioitiin C-kasetille. Tuolloin kuitenkin äänenlaatu huononi ja kasetin hankkimisesta koitui kustannuksia. Nykyään ei tarvitse edes tuntea ihmistä, jolta musiikkia kopioi. Homma on ilmaista, helppoa ja nopeaa, eikä kopioitua kappaletta voi erottaa alkuperäisestä.

Muusikoiden ammattijärjestöt ovat syystäkin huolissaan: entä jos kukaan ei enää osta levyjä? Verkkopiratismia ei voi teknisesti estää, sillä kopioiminen tapahtuu suoraan koneelta koneelle ilman minkäänlaista kontrollia. Kaikki kopioivat ristiin toisiltaan, eikä ole olemassa mitään keskustietokonetta, jonka pysäyttämällä kopioiminen loppuisi. Ylikansalliset levy-yhtiöt yrittävät ajaa läpi cd-levyihin upotettavia kopiosuojauksia ja tiukempia lisenssejä, sekä poliisin toimivallan laajentamista. Suurin ongelma on kuitenkin moraalinen: ihmiset eivät nimittäin koe tekevänsä mitään väärää kopioidessaan toisiltaan.

Tietokoneohjelmistoissa ollaan askeleen verran edellä: Richard Stallmanin johtama GNU-järjestö kehitti jo 80-luvun lopulla GNU/GPL-nimisen ohjelmistolisenssin. Se syntyi vastapainoksi lukuisille kaupallisille lisensseille, joita oli alkanut ilmestyä 80-luvun aikana. Tietokoneohjelmien alkuaikoina 60- ja 70-luvuilla ohjelmia kehittivät lähinnä yliopistot, jotka jakoivat niitä toisilleen internetin välityksellä käyttöä ja edelleen muokkaamista varten. Nykypäivänä tällaista ohjelmaa kutsutaan avoimeksi tai avoimen koodin ohjelmaksi.

Tietokoneiden yleistyessä kaupalliset yritykset kuitenkin kiinnostuivat alasta ja ohjelmista tuli liikesalaisuuksia. Tämä luonnollisesti harmitti Stallmanin tapaista partaradikaalia, ja niinpä hän loi oman lisenssinsä, joka takaa ohjelmiston vapauden: kenellä tahansa on oltava oikeus muokata ja levittää GNU/GPL-lisensoituja ohjelmia – ja periä niistä maksua, mikäli haluaa. Ainoa vaatimus on, että ohjelman saajalle taataan samat oikeudet: muokata ohjelmaa ja levittää sitä edelleen joko maksua vastaan tai ilmaiseksi. Lisenssi siis takaa, että kukaan ei omista ohjelmaa – tai toisin sanoen kaikki omistavat sen.

Ennen viime eduskuntavaaleja innokkaat nörtit aikoivat perustaa Tietoyhteiskuntapuolueen. Kuntavaalien alla nousi esille pyrkimys perustaa Piraattipuolue. Ruotsissa sellainen toimii jo. Lienee siis selvää, että internetissä kytevät ilmiöt ovat luonteeltaan yhteiskunnallisia ja niin ollen myös poliittisia. Missä viipyy SKP:n kanta Internetiin, verkkopiratismiin ja avoimeen koodiin? On selvitettävä perinpohjaisesti, mistä uusissa ilmiöissä on kyse.

Creative Commons License
Tämän teoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 3.0 Muokkaamaton-lisenssi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *